Uni vauvan syntymästä

Eikös unet tulkita usein aika päinvastaisiksi? Toivottavasti ainakin, sillä näin unta vauvan syntymästä ja kaikki ei ihan mennyt niin kuin toivon menevän.

 

Uni alkoi synnytyksestä, joka oli kyllä täysin kivuton. Kunhan makoilin sängyllä tokkurassa ja kohta joku ilmoittikin vauvan jo syntyneen. Vauvan painoksi kerrottiin alle kolme kiloa, josta olin yllättynyt ja mietin, ettei se raskausdiabetes sitten vauvan painoon ainakaan vaikuttanut. Äkkiä huoneessa ei enää ollut ketään ja tunsin oloni tosi vaivautuneeksi, sillä olin jo synnyttänyt ja koin, että minun pitää nyt lähteä. Kukaan ei ollut sanonut tai paremminkaan tarjonnut minulle paikkaa sairaalassa, joten päätin lähteä kotiin. Olin vielä todella tokkurassa lääkkeistä, mutta jätin vauvan sairaalaan ja lähdin kotiin ilmoittamatta kenellekään.

Seuraavana aamuna heräsin ja ensmmäinen ajatus oli, että mitä ihmettä teen kotona. Aloin huutaa ja hoputtaa miestä lähtemään kanssani nyt nopeasti sairaalaan vauvan luokse. Miehellä oli kuitenkin joku tietokoneen päivitys kesken, joten hän ei nyt todellakaan ehtinyt siltä seisomalta lähteä sairaalaan. Muistan kuinka sisälläni kiehahti ja yritin miehelleni selittää, että herää pahvi ja unohda se tietokone, me ollaan jätetty meidän vauva sinne sairaalaan. 

Saavuimme sairaalaan ja ryntäsin infotiskille selittämään tilannetta. Infotiskin työntekijä kysyi, enkö todellakaan ollut mennyt vauvan kanssa vuodeosastolle. Kerroin, etten tiennyt mistään sellaisesta ja hoputin häntä nopeasti kertomaan mihin minun nyt tulisi mennä. Hän vain jotenkin todella välinpitämättömästi tokaisi, että osa niistä synnytysosaston huoneista on niitä vuodeosaston huoneita, että mene sieltä etsimään oma huoneesi.

Ryntäsin osastolle ja siellä eräs kätilö oli kuullut minun kertovan asiaani infotiskillä ja alkoi auttamaan minua. Menimme huoneeseen, jossa oli paljon vauvansänkyjä. Vauvat olivat sängyissä monien peittojen välissä, joten hoitaja joutui kunnolla penkomaan sänkyjä, jotta löysi sieltä vauvan. Muutaman sängyn jälkeen löytyi oikea vauva, jolloin kätilö kertoi minulle heidän työntekijöiden naureskelleen meidän vauvallemme sen korvien vuoksi. Katsoin vauvaa ja sillä oli sellainen ylhäältä suora pää, jonka yläkulmista roikkui lurppakorvat. Otin vauvan syliin ja aloimme hoitajan kanssa miettiä, minkälaisia korjausleikkauksia korviin voisi tehdä…

Tässä vaiheessa onneksi heräsin. Panostavaa, ahdistavaa.

Mitäköhän tästä unesta pitäisi päätellä?