Ystävyydestä

Miten hyvää voikaan tehdä ilta ystävän kanssa. Varsinkin sellaisen, jonka on tuntenut jo ala-asteelta lähtien, jonka kanssa on lintsannut partiosta ja koulusta ja jonka kanssa on niin itketty kuin naurettukin. Toisinaan tuntuu, ettei treffejä saa millään sovitettua molempien aikatauluun, mutta jälleen muistaa, miksi aikataulujen yhteensovittaminen on vaivan arvoista. 

Eilen illalla suuntasimme Skanssiaisiin, joista käteen jäi purkki shampoota, hiusnaamio ja liian paljon syötyä ruokaa Raxin pizzabuffetissa. Ja tietty hyvä mieli ja nauramisesta kipeytyneet posket. Nykyään näemme enintään viikoittain, vaikka asummekin melko lähellä toisiamme. Nuorempana vietimme päivittäin useita tunteja yhdessä. Suunnitelmat tehtiin me-muodossa. Mitä me tehtäis viikonloppuna? Ei tullut mieleenkään tehdä jotain jonkun muun kanssa. Nykyään olen mieheni kanssa me. Oletan, että viikonloppusuunnitelmat koskevat molempia, eivätkä molemmat lähde automaattisesti kavereidensa kanssa viettämään vapaapäiviä. Nyt kuitenkin taas muistaa, miksi yhteydenpito ystäviin on niin tärkeää.

Suunniteltiinkin ystävän kanssa eilen jo vanhan kaveriporukan kesken järjestettäviä kevätkarnevaaleja. Olemme jo vuosia kokoontuneet porukalla pikkujoulujen merkeissä syömään ja varsinkin juomaan. Tuolloin kerätään vanha porukka kasaan ja päivä sovitaan niin, että kaikille sopii. Jokainen on tullut vuosien varrella milloin mistäkin puolelta Suomea. Muutama vuosi sitten ei saatu pikkujouluja millään mahtumaan kaikkien aikatauluihin, joten pikkujoulut vaihtuivat talviriehaan. Nyt ei saatu pikkujouluja, eikä talviriehaa mahtumaan aikataluihin, niin nyt vietetään kevätkarnevaaleja. Ollaankin vitsailtu, että seuraavaksi kokoonnutaan varmaan rapujuhliin ja sen jälkeen haravointitalkoisiin. Nämä kokoontumiset ovat yleensä sisältäneet aina joitain paljastuksia, kun kerrankin ollaan porukalla koossa. Kerran on kippistelty yhden raskaudelle ja toisena kertana yllätytty yhden ilmoitettua lähtevänsä puoleksi vuodeksi vaihtoon. Tällaisten ystävien kesken, joista osan on tuntenut jo ennen kouluikää ja tuoreimmatkin ystävyyssuhteet on solmittu reilu kymmenen vuotta sitten yläasteaikoina, keskustelu kääntyy aina menneiden muisteluun.  Näitä juttuja menneisyydestä ei voi muistella kuin näiden tyttöjen kanssa ja siksi nämä tapaamiset onkin niin tärkeitä. Nykyään olemme todella erilaisissa elämäntilanteissa, osa opiskelee, jollain on lapsia, toiset ovat sinkkuja, jotkut asuvat vuokralla, joku rakentaa taloa, muutama on naimisissa… Meillä ei siis ole muuta yhdistävää tekiää kuin menneisyys ja siellä solmitut lujat ystävyyssuhteet, jotka toivottavasti pysyvät vielä pitkään.