Suunta hukassa

Olen tässä jo aikani pohdiskellut suuntaa tulevaisuudelle, ahaa-elämys on antanut odottaa itseään mutta sen tilalle olen saanut valtavan ahdistuksen. Joka hetki ahdistaa, ahdistaa ja mietityttää. Okei, ei ihan joka hetki mutta antakaa anteeksi melodramaattisuuteni, se on varmasti verenperintönä tullut sillä se ei karise minusta sitten millään.

Mutta joo, ahdistus. Tuntuu että olen tehnyt kaiken mitä nykyään suositellaan, olen pitänyt aarrekarttaa (kiitos Pinterest!), olen manifestoinut ja hitto vie, olen aloittanut opiskelut. Opiskelut toki menee ajan ostamisen piikkiin, mitään suurta intohimoa en MBA- opintojani kohtaan ole vielä tuntenut.

Kaikista listoista huolimatta en ole vielä löytänyt sitä oikeaa polkua. Terveys kiinnostaa, sekä henkinen että fyysinen, kestävämpi elämäntapa kiinnostaa muttei ääriolosuhteisiin vietynä. Burnout ei kiinnosta, eikä jatkuva uuden tuotteen ulos tunkeminen. Uskoisin että tästä välimaastosta voisi löytyä itselleni uusi suunta ja uskon sen olevan jo lähellä, mutta hitto että tämä jatkuva sisimpänsä kaivelu uuvuttaa. First world problems, tiedän.

Kaikki alanvaihtajat tai muutoin suuntaansa muuttaneet, huikatkaa parhaat vinkit (tai vertaistukenne) kommenttiboksissa!