Hei!

Olen Iiris, 25-vuotias entinen haahuilijanuori, nykyinen elokuvaopiskelija. Asun tällä hetkellä onnellisesti Kallion kauneimmassa talossa ihanan miehen sekä karvaisen ja karvattoman hoitokissan kanssa. On kaksi asiaa, joiden tekemisestä nautin yli kaiken: tanssimisesta ja kuvaamisesta. Ne saavat minut keskittymään, unohtamaan itseni, menneen ja tulevan, ja luottamaan rytmiin. Rakastan myös kauniita vaatteita, uusia kaupunkeja ja lukemattomia bändejä. Minua hivenenkin tuntevat tietävät, että olen aina ollut kiinnostuneempi elämästä itsessään kuin yhdestäkään sieltä nousseesta teoksesta. 

Syitä, miksi perustin tämän, on muutamia: 

1.) En kirjoita enää elämässäni lainkaan, ja jotta tulevaisuus jotenkin tulisi kysymykseen, täytyy jälleen opetella.

2.) Koen mielettömiä elämyksiä elokuvien, levyjen ja muun taiteen äärellä enkä pura kokemuksiani niin syvältä kuin toisinaan haluaisin. Usein tekee mieli purkaa jotain ärsyttävää, mutta puolelleen valloittanutta teosta, tai sellaista, josta valtaosa tuntuu olevan eri mieltä. Vaikka ihmisten kanssa voi käydä intohimoisia keskusteluja aiheista, mahdollistaa kirjoittaminen pohtimisen ja taustoittamisen, itsensä kuuntelemisen. 

3.) Tunnen pitäväni mielettömästä määrästä asioita. En vain taiteessa vaan maailmassa ylipäätään. Jotkut niistä saattavat joidenkin mielestä olla keskenään eri planeetalta. Juuri sen takia haluan jakaa niitä ihania ja koskettavia juttuja. Siksi en tahdo tästä tulevan pelkästään muoti-, musiikki-, elokuva-, sisustus-, lifestyle- tai avautumisblogi henkilökohtaisuuksille tai politiikalle. Tahdon tämän olevan kaikkea sitä, vailla rajoituksia tai paineita. Ainoana johdattavana nuorana on oma kokemukseni, liikuttuminen tai kosketuspinta aiheeseen. En ole kriitikko, fashionista, esseisti tai taiteilija eikä minulla ole täydellisen valkoisena hohtavaa kotia. Olen epäjärjestelmällinen haaveilija ja maalaistyttö, joka nuorena rakastui ranskalaisiin dekadentteihin ja protopunkiin. Olen lukenut filosofiaa teininä ja haaveillut, että joku hakisi minut moottoripyörällä ja ajaisi auringonlaskuun. 

4.) Edellistä jatkaen, en erota tai arvota juurikaan älyllistä ja ruumiillista. Pinnallisen ja syvällisen raja nähdään lähes aina typeryttävän vahvana. Muoti ei ole taidetta vaan kulutukseen tähtäävää kaupallista paskaa. Toimintaelokuvat ovat vain viihdettä. Ja niin edelleen. Haluan tehdä näkyväksi tasoja, joita aina ei haluta edes nähdä. Vahvat mielipiteet, äly ja estetiikka kulkevat käsi kädessä. Asioiden monialainen näkeminen tarkoittaa, ettei minusta koskaan tule spesifiä asiantuntijaa, neroa tai suurta lahjakkuuta, mutta se sopii. 

5.) Haluan tehdä ihmiskokeen. Haluan nähdä kykenenkö todella pitämään tätä. Ja haluan nähdä, millaisen kuvan se minusta piirtää pidemmällä tähtäimellä. 

6.) Haluan jakaa tänne kaikkia pieniä ja mitättömimpiäkin arkisia huomioita, ärsyyntymisiä ja haaveita, ja pitää tätä kuin julkisena leikekirjana, johon voin myöhemmin ehkä palata. Toivon sen inspiroivan minua eteenpäin kaikessa muussa tekemisessä. Tahdon paikan, jossa saan olla oma itseni, olkoonkin se temmellyskenttä julkinen. Mutta niin se lopulta tulee taiteiden alalla olemaan, aina ja ikuisesti. Paras totutella leikkiin!

Terkuin, 

Mä & Kekkonen