No älä sit siivoo

Tiedätte varmaan naistyypin, joka valittaa väsymystään jatkuvien kotitöiden vuoksi ja jonka puoliso ”ei osallistu” kotitöihin. Yleensä vältän yleistyksiä tyyliin ”naiset aina…”, mutta tässä kohtaa valitettavasti en voi kirjoittaa ihmistyypistä, vaan naistyypistä. Vai tiedättekö kenties jonkun miehen, joka valittaa nääntyvänsä kotitöiden taakan alle? Sitä minäkin.

Ongelmana asiassa on ensinnäkin se, että miesten kotitöiden teosta puhutaan osallistumisena – ikään kuin kyseessä olisi samanlainen valinta kuin Pirkan hiihtoon osallistuminen. Naiset eivät osallistu, he tekevät kotitöitä. Toinen ongelma asiassa on se, että kyseessä ei itse asiassa ole mitenkään monimutkainen tai hankala asia. Päinvastoin – aikuisen ihmisen velvollisuus ei ole taata toiselle aikuiselle täysihoitoa.

Eräs ystäväni totesi, että hänen on pakko siivota, koska muuten kotona ei kukaan siivoa. Hän kertoi olevansa väsynyt tilanteeseen, mutta jonkun oli pakko hoitaa kodinhoito. Kysyin häneltä, olisiko mahdollista jättää siivoamatta, jolloin mies ehkä lopulta itse aktivoituisi. Miestä epäsiisteys nimittäin häiritsi, mutta ei niin paljon, että hän olisi itse ja oma-aloitteisesti siivonnut.

Parin viikon laiminlyönti siivouksessa, tiskauksessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa ja kaupassakäynnissä kyllä näkyy. Ongelma yleensä onkin se, että kotitöihin osallistumattomat miehet eivät tiedä paljonko aikaa ja vaivaa kaiken pyörittäminen vaatii. Silloin ei auta, että asiasta jankuttaa, sillä toinen ei ymmärrä kuinka paljon vaivaa esimerkiksi sopivankokoisten lastenvaatteiden ostaminen vaatii (ja vastaavasti niiden edellisten roudaaminen varastoon tai pois talosta).

Vaikka meillä mies on aika hyvin kartalla siitä kuinka paljon taloustöitä lapsiperheessä tehdään, on hänkin välillä pihalla. Tällä hetkellä olen vielä kotona lasten kanssa ja sen vuoksi hoidan suurimman osan näistä töistä. Kerroin, että nyt tarvitsisi taas hankkia ensi talveksi kaikki oikeankokoiset vaatteet esikoiselle. Kaupassa kiertämiseen menisi vähintään yksi päivä. Niiden pesemiseen, kuivaamiseen ja paikoilleen viemiseen menee myös oma aikansa. Hän pyöritteli silmiään ja kysyin miten hän itse hoitaisi asian. Mies totesi: ”no talvihanskat varmaan ostetaan sitten kun niitä tarvitaan.” Kerroin, että meiltä on lähimpään talvihanskakauppaan 40 km – lähteekö hän kenties hakemaan niitä lapselle sinä aamuna, kun on satanut lunta ja pitäisi lähteä hoitoon (ja töihin)?

Operaatio joie de vivre julistaakin: älä nalkuta. Jos mahdollista, näytä mitä seuraa siitä jos asiat jättää tekemättä. Tämän jälkeen voi käydä sitten kahden aikuisen kesken keskustelun siitä, miltä tuntuu kun kaikki astiat ovat likaisia kun pitäisi nälkäisenä tehdä ruokaa. Älä alennu jankuttamaan samasta asiasta montaa kertaa, sinun aikasi on aivan liian arvokasta siihen. Puolisosi tulisi arvostaa sinua sen verran, että todella kuuntelee ja kuulee kun sinulla on tärkeää sanottavaa. Ja toisaalta: mikään ei ole yhtä rasittavaa seuraa, kuin ihminen joka jatkuvasti marisee ja jankuttaa samasta asiasta. Jos tai kun (nykyisin erittäin harvoin, mutta kuitenkin) ajaudun jankuttamaan, pysähtyy puolisoni, katsoo minua silmiin ja sanoo: ”Kuulin ja ymmärsin.” Tämä on hienovarainen ja kaunis tapa sanoa, että jatketaan eteenpäin, älä jankuta.

Riskit:

– koti on sekainen niin kauan kuin kukaan ei siivoa

Mahdollisuudet:

+ mies ei enää osallistu kotitöihin. Hän tekee kotitöitä.

+ parisuhde paranee kun toinen ei jankuta ja toinen ei voi olla vapaamatkustajana

+ jos sinulla on tyttäriä, sinun ei tarvitse esimerkilläsi antaa nalkuttavan kotimarttyyrin naiskuvaa heille

+ kun kumpikin tekee, jää aikaa vaikkapa seksiin. Tai suklaan syömiseen. Ensimmäisen valitseminen tosin pitänee puolisosi motivoituneempana siivoukseen.