13 lajia
Kerroin viime viikonlopun blogipäivityksessäni, että harrastan säännöllisesti noin kolmeatoista urheilulajia. Luku itse asiassa nauratti hieman itseänikin, koska en ollut tajunnutkaan niitä olevan noooooin paljon (ja tuohon päälle tietysti ne harvakseltaan puurretut). Sitä vaan tulee tehtyä ja käytyä ja kokeiltua, koska…
- se on niin kivaa. Ja sehän on tärkeintä.
- järki sanoo niin (1). Jos tekisin ihan puhtaasti fiilisvalintoja, harrastaisin varmaankin vain yhtä-kahta mieluisinta lajia. Fysiikka tuskin tykkäisi samojen lihasten samanlaisesta jyystämisestä päivästä, viikosta, vuodesta toiseen. Tuloksena takuuvarmat rasitusvammat.
- järki sanoo niin (2). Mitä harvemmin liikun tai mitä harvempaa lajia harrastan, sitä suuremmat tehot haluan ottaa irti. Herkästi tulee käytyä vain superspinneissä ja juoksemassa, koska näiden tietää olevan tehokkaita tapoja vetää täysillä mehut pois. Rasitusvammoja, kiitos nam. Pyrin siis sovittamaan palettiini joka viikko kestävyyttä, voimaa ja liikkuvuutta.
- olen herkästi kyllästyvää sorttia. Kun en joka päivä höylää samoja kuntosalin penkkejä, kaikkiin lajeihin säilyy innostus ja ilo – ja kun se loppuu, lopetan.
- olen utelias ja hieman yllytyshullu. Jos muut niin minäkin.
Jotain juttuja minä sentään tajuan välttää: repertuaariini ei kuulu mitään tanssiaskelia tai oikeastaan minkäänlaista koreografiaa sisältävää, ei itsepuolustuslajeja tai niiden sukulaisia, ei mitään mihin liittyy pallo (oman ja muiden turvallisuuden vuoksi…) eikä joukkueliikuntaa.
Mutta never say never. Vuosi sitten aloitin juoksun, jonka piti olla so not my sport. Tänä keväänä olen puljannut altaassa enemmän kuin viiteentoista vuoteen, opetellut uimatekniikkaa ja innostunut vesijuoksusta. Ennen syksyä aion myös hypätä pyörän kanssa veteen hydrospinnaamaan sekä testata seinäkiipeilyä. Haaveissa olisi vielä ainakin suunnistus, pitkät vaellukset (ei ehkä ihan jokapäiväinen harrastus…), hot jooga, uimahyppykurssi ja hiihto. Ja sata punnerrusta sekä laskuvarjohyppy!
Kuva: WeHeartIt