Liikunta kannattaa aina?

Liikun paljon. Kuntoni on kasvanut melkoisesti viiden vuoden takaisesta, jolloin lähinnä tein kävelylenkkejä ilman sen kummempia tavoitteita. Saan nykyisin myös pidettyä vaivatta saman painoni, vaikka syömiseni ”välillä” ryöstäytyykin käsistä. Olen tasapainoisempi, onnellisempi ja energisempi, kiitos liikunnan. Olen saavuttanut paljon pieniä tavoitteita, jaksan nykyisin paljon enemmän ja voitan itseni joka viikko. Jos välillä vietänkin kolme päivää hummaillen ja pizzaa mutustellen, palaan heti sen jälkeen itsestäänselvästi ruotuun. Olen siis tyytyväinen itseeni, hyvä minä!

Kuva: KuntoPlus

En silti voi olla aina silloin tällöin miettimättä, mitä tapahtuisi, jos nyt lopettaisin liikunnan. On jotenkin surullista, että liikunnan hyödyt (tai ainakin osa niistä) katoaa niin nopeasti. Jos katkaisin salijäsenyyteni tästä päivästä, heittäisin juoksulenkkarit kierrätykseen (tiedän, toisen vanhoilla lenkkareilla ei saa juosta) ja hyppäisin aamuisin ratikkaan, mitä minulle jäisi? Kohoava paino, lisääntyvät sairausriskit ja nuutunut fiilis. Kunnonhan sanotaan alkavan laskea jo parin liikkumattoman viikon, saati parin kuukauden päästä.

Kannattiko siis käyttää iso osa elämästä liikkumiseen?

Lohduttaudutaanpa. Päivittäinen energia hankitaan päivittäisellä liikunta-annoksella, eikä näitä lyhytkestoisiakaan hyötyjä sovi vähätellä. Lihakset kyllä varmasti kuihtuisivat hiljalleen ja aineenvaihduntakin hidastuisi, jos nyt tykkänään stoppaisin, mutta jäljelle jäisi varmasti tämä parantunut ryhti ja kehonhahmotus.

Siis kannatti?