Vasen oikea eiku

On harhaluulo, etteivät muut jumpissakävijät salaa katselisi, miten sinä liikkeet teet. Minä ainakin kurkin! Ja taivastelen, miten jotkut eivät joko a) kuuntele / välitä ohjaajan ohjeista (argh!) tai b) eivät ihan oikeasti tunnu ymmärtävän, mitä eroa on pyöreällä ja suoralla selän asennolla tai jalkaterien suuntaamisella ulkokiertoon tai suoraan eteenpäin.

Molemmat hämmästyttävät yhtä paljon.

Sauvakävelijät voivat paahtaa sauvat edessä tököttäen vuositolkulla, mutta jumppaajilla sentään on läsnä ohjaaja, joka antaa (tai jonka ainakin pitäisi antaa) loistavia vinkkejä liikkeiden oikein suorittamiseen. Silti osa painaa vuodesta toiseen kyykkyjä maha pullottaen alaselkä notkolla ja polvet aivan liian pienessä kulmassa. Luulisi sattuvan, ainakin pidemmän päälle.

Mutta unohdetaan ne, jotka eivät vain suostu ottamaan vinkkejä vastaan (!!!), ja ihmetellään niitä, joilla alkeellisinkin kehonkuva tuntuu olevan hakusessa. Kun jo lasten aivot kykenevät mallioppimiseen, mihin se taito aikuiselta katoaa? On jotenkin hurjaa katsella ihmistä, jonka silmistä näkyy, että hän ihan oikeasti yrittää – muttei silti onnistu suoristamaan lantion asentoa pyydettäessä tai ei kerta kaikkiaan tunnu ilman peiliä (jos senkään avulla) ymmärtävän, milloin lankkuasento on suora eikä vatsa roiku maassa tai peppu ole kohti taivasta.

Enkä nyt tarkoita niitä, joiden kunto ei yksinkertaisesti riitä jonkin liikkeen suorittamiseen. Vaan niitä, jotka hytkyvät viidellä mutkalla venyttelytunnilla eivätkä osaa asettua luontevaan asentoon. Luulen, että he eivät todellakaan tunne luontevaa asentoaan – he ovat liian hukassa kroppansa kanssa?

Miten siihen päädytään? Olemalla onnistuneesti harrastamatta liikuntaa koko elämänsä? Kuulostaa uskottavalta, mutta vaikka suurin osa näistä ihan-pihalla -tyypeistä onkin usein keski-iän ylittäneitä naisia tai varsinkin miehiä, on heissä ihan kaikenikäisiä ja molemmista sukupuolista. Ihmisiä, joilla on ihan nurkan takana vähintään yhdeksän vuoden koululiikuntatunnit.

Vai onko kyse vain siitä, että he eivät ole koskaan ajatelleet miltä tuntuu, kun hartiat ovat takana (versus kääntyneinä eteen)? Että he eivät vain ole koskaan miettineet, miltä tuntuu pitää kättä paikallaan sen sijaan että heiluttaisi sitä rivakasti 80-luvun tyyliin koko kylkivenytyksen ajan? Tai että he eivät normaalisti joudu miettimään, kumpi on oikea ja kumpi vasen..?

Minäkään en ole mikään priimus liikunnassa vaan toilailen tietyissä lajeissa ihan reippaasti, mutta sentään kuuntelen ohjeita ja pystyn myös noudattamaan niitä.

Tiedän, että olen linkittänyt tämän jo kerran, mutta on IHAN PAKKO laittaa uudelleen:

(0:48 min. kohdalla)