Liikunnasta ja liikkumattomuudesta

Onko riittävä liikunta sitä, että käy kuusi kertaa viikossa kuntosalilla, jumpissa ja juoksemassa, vaikka muuten istuu työpäivät ja illat tietokoneella ja sohvalla ja liikkuu työ- ja kauppamatkat autolla ovelta ovelle? Vai sitä, ettei varsinaisesti harrasta mitään liikuntaa, mutta kävelee joka paikkaan, siivoilee ja kuokkii puutarhassa vapaa-ajat ja tekee fyysistä työtä varastolla, hoitajana tai puistoissa? Kumpi on tärkeämpää, liikunta vai se, että on mahdollisimman vähän liikkumattomana?

Selailin äsken uusimpia UKK-instituutin Terveysliikuntauutisia, jossa pulmaa oli käsitelty. Olipa mielenkiintoista! En ollut koskaan ajatellutkaan asiaa varsinaisesti tuolta kannalta, vaikka toki olen omaakin liikkumattomuuttani miettinyt. Minähän kuulun tuohon ensimmäiseen satsiin yllä mainitsemastani kahdesta – paitsi että autolla en liiku mihinkään, vaan kävelen ja pyöräilen.

Tein ennen hoitotyötä, eli juoksin 8h/pv ympäri osastoa, nostin, vedin, kannoin ja talutin. Nykyisin nökötän koneella ja harvinaiset vapaahetkeni – ne, jotka eivät mene liikunnan parissa – istun oikein mielelläni sohvalla tekemättä ja ajattelematta mitään. Vaihdoin tuhdit lounaat salaatteihin, kun en tässä päivän aikana enää niinkään kuluta (ja nukahtaisin kunnon lounaan jälkeen koneelle).

Kuva: WeHeartIt

Tuossa Terveysliikuntauutisissa pohditaan sitä, miten ”Aikuisten liikuntasuositukset päivitettiin muutama vuosi sitten ja niiden viesti keskittyy edelleen reippaan kestävyysliikunnan ja lihaskuntoa kehittävän liikunnan harjoittamiseen, mutta suosituksissa ei puhuta mitään liikkumattomuuden rajoittamisesta. — Passiivisesti, liikkumatta vietetyn ajan tiedetään olevan terveyden kannalta haitallista, mutta passiivisuuden määrälle ei ole selvää tutkimuksilla todettua riskirajaa. Tämän takia nykyiset fyysisen aktiivisuuden suositukset eivät vielä kerro, minkä verran päivässä saisi enintään viettää passiivisesti paikallaan.”

Täten päätän ottaa työpäivän aikana muutaman askeleen lisää, ihan vaikka huvikseni.