Tatuoitu jumppamaikka
Minulla on on suuria ja värikkäitä kuvia ja työssäni edustan ihmisten edessä. Ristiriita? Ei välttämättä. Koskaan, lävistettynäkään, minua ei ole kielletty olemasta oma itseni, vaan päinvastoin tätä aikanaan muka-erilaista nuorta tuupattiin lehtiin murtamaan ennakkoluuloja vanhustyöstä ja sen tekijöistä.
Olen kuitenkin ottanut kaikki kuvani paikkoihin, jossa ne ovat halutessani peitettävissä ja päivätyössäni kuljenkin oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti kauluspaidassa / bleiserissä ja pitkissä housuissa / paksuissa sukkiksissa, ettei väri näy työkavereille ja asiakkaille. Miksi?
Kuva: becksl.blogspot.com
Koska aina on ihmisiä, jotka eivät tatuoinneista tai varsinkaan tatuoiduista ihmisistä pidä. Kuvat herättävät ennakkoluuloja, joita en työelämässä kerta kaikkiaan jaksa. Kollegani kertoi vähän aikaa sitten pitäneensä surkean luennon, koska ei kyennyt keskittymään puhumaansa asiaan, kun yleisössä oli (and I quote) niin järkyttävän ruma nuori mies, korvissakin sellaiset ihan hirvittävän isot venytetyt reiät.
Huokaus.
Juuri tuollaista en halua. En kestä ajatusta, että joku neuvottelu tai haastattelu tai luento menisi täysin pieleen siksi, että joku tuijottaa vain kuviani. Ei minua, vaan kuviani. Ei kuuntelisi mitä minulla olisi sanottavaa, koska olisi luonut ennakkokäsityksensä minusta jo tatuointieni perusteella.
Työssäni liikunnanohjaajana en kuvia peitä, vaikka samat ennakkoluulot ne kai pätevät jumppasalissakin. Hikoilu on kuitenkin kivempaa vähissä vaatteissa ja jotenkin koen, että spinning-pyörän päällä olen enemmän oma itseni, kun taas perusduuniani tekee työminäni. En ole koskaan kokenut tätä hankalana ristiriitana, kai se tietty ammatillisuus tulee aamuisin puettua päälle muutenkin kuin jakkupuvun muodossa.
Tosin sen jälkeen, kun viimeisimmätkin kasvolävistykseni ovat kadonneet nuoruusmuistoihin (nyyh, ikävä), ei kukaan ole tuijottanut niin pitkään.
Vaivaako teitä tatuoitu jumppamaikka? Tai oletteko huomanneet ennakkoluuloja suhteessa omiin tatuointeihinne?
Sanumariakin muuten pohti eilen tatuointeja. Oma iho kaunistuu taas loppuviikosta, hurraa!