Vieraat kasvot

En minä oikeasti näytä tältä. Monena aamuna hiukset pystyssä ajattelen noin, saati sitten katsellessani itsestäni otettuja valokuvia. Peili / kamera ihan varmasti huijaa. Olen sitä paitsi vakuuttunut, että olen eri näköinen kuvissa kuin peilissä.

Vai onkohan ulkonäössämme vain on monia eri puolia ja niiden näkeminen / hahmottaminen vaihtelee hieman mielen- ja fyysisen tilan mukaan? Koska vaikka miten puljaan, niin onhan se ihminen siinä peilissä ja kuvassa tai vaikka televisiossaminä.

Olen erittäin tietoinen omista huonoista puolistani, ja varsinkin niiden näyttäytyminen kuvissa saa minut voihkimaan. ”En minä VOI näyttää tuolta??”  – Peilin edessä voin sentään valita kulmani ja ilmeeni, kun taas valokuvaan tallentuu mitä milloinkin. En osaa poseerata ja tulen vaivaantuneeksi kameran edessä, joten tietty kuvissa näytän karmealta: pelokkaalta ja kiemurtelevalta, jäykkä hymy ja harhaileva katse. Isonenäiseltä ja lihavalta (miten se kaksoisleuka voikin tulvahtaa joka kuvaan??).

Kaiken ollessa nykyisin niin julkista, kiitos mm. Facebookin, on minun ollut pakko höllentää omaa vaatimustasoani ulkonäköni suhteen. Joku kuitenkin tölväisee minusta näytille sen kamalimman kuvan, toiset jopa ihan tarkoituksella. Olen yrittänyt oppia ajattelemaan, ettei huono kuva tee minusta huonoa ihmistä. Kuulostaa itsestään selvältä, mutta ei jostain syystä ole.

Kiinnostavaa on, että olen mielestäni kauneimmillani tullessani kirkkaanpunaisena, hikeä valuvana ja etuhiukset otsaan liimautuneina urheilemasta. Ilman meikkiä tai varisevassa ripsivärissä, puuskuttavana ja hieman eltaantuneen tuoksuisena – mutta kaikkensa antaneena ja valtavan onnellisena. Niinä hetkinä pinnallisuus unohtuu, silloin palataan perusasioihin. On aivan sama, ovatko hiukseni tuuheat (tai pikemminkin: näyttävätkö ne tuuheilta), meikkini kohdillaan tai selluliittia enemmän kuin eilen, kun kropastaan on pystynyt repimään irti kaiken ja vielä hieman enemmän. Tuon syvältä kumpuavan onnellisuuden ja tyytyväisyyden itseen kun pystyisi säilyttämään, sillä sen rinnalla huono kuva on mitätön ja ohimenevä asia.

MUIKKU!