Plantaarifaskiitti

Voiko blogikirjoitusta kiinnostavammin otsikoida? Ihan säkenöin ylpeyttä tuon kekseliään ja erityisen mediaseksikkään yhdyssanan vuoksi. Mutta tätä juttua kirjoitan teille, jotka tiedätte mistä puhun – muille vieraiden ihmisten sairauskertomusten lukeminen ei liene kiinnostavaa 🙂 Jos kuitenkin päätät lukea pidemmälle tietämättä aiheesta, niin Lääkärilehti kertoo faktat. Tutumpi termi saattaa olla ”luupiikki” tai kantakalvon tulehdus.

Minä sain tuon käsittääkseni yleisen vaivan kiusakseni kuutisen vuotta sitten, kun aloitin uudelleen reippaan liikunnan ja rakastuin uudelleen tennareihin. Uudenlainen rasitus ja jaloille niin kamalat (mutta ah, niin ihanat!) kengät saivat aikaan nelivuotisen kivun, joka edelleen muistuttaa ajoittain itsestään. Pahimmillaan kipu oli aamuisin, mutta ei jättänyt rauhaan yhdelläkään askeleella. Nopeita suunnanmuutoksia ja hyppyjä sisältävät jumpat oli jätettävä ja ratikkaan hypättävä aiempaa useammin.

Lääkärien suhteen tarina oli tuttu: särkylääkkeitä ja pari viikkoa sairauslomaa, joista kummastakaan ei juurikaan ollut hyötyä. Diagnosoivat sentään oikein. Kunnes maailman paras ex-työterveyslääkärini otti käteen anatomian kirjan, selitti juurta jaksaen minulle mistä on kyse, mistä se johtuu ja mitä voin sille tehdä. Mikä ahaa-elämys! Sisuunnuin ja aloin hakea vaivaan apua.

Kävin akupunktiossa, jonka suurin anti oli se, että se täti käski minun lopettaa kumisaappaiden ja tennareiden käytön. Fiksu täti, oikeassahan se oli, mutta tyylistä ei tingitä. Hankin yksilöllisesti muotoillut tukipohjalliset, jotka helpottivat vähän, mutteivät ratkaisseet ongelmaa. Ostin apuvälinekaupasta sellaiset jalan alle laitettavat pumppaavat ilmatyynyt, joiden tarkoitus oli vähentää kantapään painetta mutta jotka saivat aikaan lähinnä jalkapohjan puutumista. Laitoin tennareihini kantapään alle silikonityynyt. Nukuin yöt kiimantappajiksi nimetyissä sukissa, jotka tuntuivat ihanalta ja ehkä helpottivat liikkeellelähtöä aamuisin, mutta eivät nekään parantaneet koko vaivaa. Mieheni hieroi jalkojani joka ikinen päivä. Pyöräilin ja ajelin taksilla, yritin välttää rasitusta. Ja söin ajoittain niitä särkylääkkeitäkin.

Sitten aloin venytellä ja samoihin aikoihin hylkäsin ohutpohjaiset kengät arkikäytöstä. Ja sinne jäivät vaivat! Tuo ao. kuvasa näkyvä kantakalvo (plantar fascia) (kuva: Healthwise) täytyy saada venymään ja minulla se onnistui parhaiten joko a) nappaamalla jalka syliin ja vetämällä varpaita ronskisti ylöspäin, tai b) jättämällä varpaat polviseisonnassa koukkuun jalan alle ja istuutumalla alas. Vaikea selittää, ehkä ymmärsitte? Lisäksi tajusin, että vaiva johtuu minulla todennäköisesti kireästä akillesjänteestä, jonka venyttelyn otin myös rutiineihini.

Nykyisin satsaan kenkiin ja käytän tennareita vain erityistilanteissa. Harrastan mm. juoksua, joka ei tunnu tuovan jaloilleni turhaa rasitusta.

Jos tätä eksyi lukemaan muita saman kiusan kokeneita, kuulisin tosi mielelläni selviytymistarinoita ja vinkkejä! :)