Pikkukaupungin tyttö

Mitä jos olisin jäänyt entiseen kotikaupunkiini? Opiskellut jossain sen vähistä vaihtoehdoista ammattiin, viettänyt vapaa-aikani samoilla kaduilla, samoissa harrastuksissa, samojen ihmisten parissa. Elänyt elämäni alusta loppuun samoissa maisemissa.

Kuka minusta olisi tullut?

Olen kotoisin keskikokoisesta kaupungista Etelä-Suomesta. Tylsästä, tavallisesta, persoonattomasta kaupungista, joka eroaa toisista samanlaisista vain sillä, että se on niitä muita vieläkin rumempi. Ei mikään maalaiskylä (vaikka Helsingissä syntyneet ja kasvaneet ystäväni sanovatkin minun lähtevän maalle kun menen kotiseudulla käymään), mutta kaukana suurkaupungista. Perjantai-iltapäivisin kaupungin pääkadulla juoksee pölypalloja, mutta jonkinlainen neljän ruuhka sentään saadaan kaupungin laitamille aikaiseksi.

Mietin usein, miten paljon opiskelu- ja nykyinen kotikaupunkini tai ylipäätään maisemanvaihdot ovat minua muokanneet. Vaihtuvat ympäristöt ja ihmiset, sopeutumiset uudenlaisiin tilanteisiin, kaiken aloittaminen alusta. Ainahan musiikkimaku, tyyli, seura ja harrastukset hieman muuttuvat isojen elämänmuutosten myötä.

Ja mikä saa ihmisen jäämään vanhoihin piireihin? Eikö veri vedä suurempiin ympyröihin, jonnekin missä kaikki ei tunne, edes kerran elämässä? Mikä saa istumaan samassa kantakuppilassa, ostamaan vaatteet samasta Anttilasta, harrastamaan samoja asioita samassa jumppasalissa vuosikymmeniä? Eikö se koskaan ala ahdistamaan?