Kiloklubi

Kerroin jokin aika sitten rakkaudestani (ja addiktiostani) HeiaHeiaan. Aiemmin käytin maanisesti myös Kiloklubia, joka laski puolestani elämäni terveellisyyden.

Naputtaisin päiväohjelmani sinne varmaan edelleenkin, jos se ei olisi vienyt niin paljon aikaa. Jokaisen suupalan ylösmerkkaaminen vaatii sitoutumista, jota minulla ei paria kuukautta pidempään riittänyt. Mutta ikävöin noita palluroita silti. Edelleen joka kerta jäätelöä puputtaessani mietin haikeasti Kiloklubin herkkupalloa, joka oli minulla lähes päivittäin punaisena. Snif.

Koska tarkoituksenani ei ole eikä ollut laihduttaa, en hyötynyt vertaistuesta enkä osallistunut keskusteluihin. Sen sijaan olin kasvissyöjänä erityisen kiinnostunut proteiininsaannistani ja syötyjen kasvisten määrästä (nii’in, sitä kuvittelisi että kasvissyöjä söisi aina tarpeeksi kasviksia, mutta ei…). Myös liikunnan energiamiinusten suhde ruuan energiaplussaan oli äärimmäisen mielenkiintoista ja avartavaa.

 

Tuttavani lapsi oli jokin aika sitten tullut polleana kertomaan äidilleen, millaisia puhelimet olivat silloin joskus muinoin, aikana ennen kännyköitä. Entä aika ennen netin ilmaisyhteisöpalveluja?? Kuinka kukaan osasi liikkua tarpeeksi ja syödä tarpeeksi vähän??

Kuvat: Kiloklubi