Haaveena terve selkä

Kirjoitin kesän alussa yläselästäni, joka tekee elämästä ajoittain kurjaa johtuen huonosta ryhdistäni ja erityisesti surkeasta työ-/istuma-asennostani. Kesällä, kun oireisto laajeni kipuilemaan lantiosta niskaan asti, päätin ottaa taas yhden askeleen ongelmanratkaisun eteen: kävin ensimmäistä kertaa lääkärin pakeilla.

Olen vältellyt näitä länsimaisen lääketieteen ihmeitä, sillä arvelin saavani vastaukseksi vain reseptillisen kipulääkkeitä ja/tai relaksantteja. Ja totta, niin sainkin. Ja ei, ei auttanut millään lailla.

Mutta hartiaseudun vaivoihin erikoistunut työterveyslääkäri ymmärsi onneksi enemmänkin. Selkäni kuvattiin ja vaivan yhdeksi aiheuttajaksi paljastui lievähkö (mutta ihan selkeästi näkyvä) skolioosi – on kuulemma yleisempi vaiva kuin kuvitellaankaan. Lisäksi hän tutki ryhtiäni ja päätyi siihen, että jaloissani on pituuseroa, mikä taas johtaa lantion vinouteen ja sitä kautta sieltä maantasalta koko kropan pahoinvointiin.

Hän antoi lähetteen myös fysioterapeutille, joka tietysti kaiken nähneenä oli positiivisesti yllättynyt: hänen mielestään fyysiset ongelmani ovat hyvin pieniä ja helposti ratkaistavissa. Hetkisen otetaankohan minut nyt ihan tosissaan -pohdinnan jälkeen ymmärsin, että hän on varmasti ihan oikeassa.

Kiusallisin ongelmani on lapaluun törrötys erityisesti selinmakuulla. Todella ärsyttävä vaiva, johon ajatukset tiivistyvät ja joka ajoittain yltyy todella kivuliaaksi. Googleteltuani aihetta ja lueskeltuani dahlian blogia tajusin, että minun valitukseni syy on kuitenkin aika pieni. Ja siitähän pitää olla onnellinen.

Fysioterapeutti antoi myös puhtia saliohjelmaani, ja olenkin nyt käynyt kuntosalilla vääntämässä yhden käden kulmasoutuja sun muita selän vahvistamiseen tarkoitettuja liikkeitä. Nyt riitti ongelmanratkaisu kiropraktikkojen ja hierojien kanssa, aion ratkaista tämän aktiivisesti ihan itse. Mikä neronleimaus – neljä vuotta liian myöhään…

Kuva: Iltasanomat