Ihana, kamala juoksu

Miten se onkin niin vaikeaa??

Kuva: WeHeartIt

Vuosi pumppaamatta ja tauon jälkeen painot nousevat iisisti, ehkä snadisti pienemmillä lukemilla kuin viimeksi. Talvitauko pyöräilystä, ehkä hiukan hengästyttää ylämäissä, mutta muuten tahti on entinen. Pitkä väli edellisestä jumppakäynnistä, mutta greipit ja veet ovat hyvässä muistissa edelleen (ja sekoilen askelissani ihan yhtä paljon kuin aina).

Mutta kaksi viikkoa juoksematta –> ihan kuin joutuisi aloittamaan koko puuhan jälleen alusta. Masentavaa.

Onko juokseminen todella lihastyönä ja hengityselimistön kannalta niin erilainen laji, että juoksukunto vaatii nimenomaan juoksua? Luulisi runsaan spinnaamisen ja kävelynkin pitävän tehoja yllä, mutta ei. Aina joutuu rehkimään itsensä taas uudelleen siihen pisteeseen, että kympin juokseminen tuntuu kivalta.

Minkään muun lajin suhteen en tosin edes tekisi erillistä päivitystä. Jos se bodypump kyllästyttää, niin sitten en käy. Eipä haittaa, jos ”pumppikunto” laskee. Mutta juoksu – ei hemmetti, en kestä sitä, etten jaksa.

Aloitinkin juoksuharrastuksen pelkällä sisulla. Jos nuokin juoksee ja nuokin jaksaa, niin kyllä *kirosana* minäkin. Ei kilpailuasetelmaa, mutta terve eteenpäin työntävä porkkana. Joku siinä lajissa koukuttaa ihan eri tavalla kuin muut lajit. Ja olisihan se nyt Maailman Paras Harrastus. Mikään ei ole kivempaa kuin ottaa uusi kaupunki haltuun lenkkarit jalassa – eksyminen kuuluu ehdottomasti asiaan.

Kuva: WeHeartIt

Kesällä olen kyllä muutenkin liikkunut hieman vähemmän ja lukuisat spinning-ohjaukset ovat pakottaneet lepuuttamaan jalkoja välipäivinä. Mutta just kesällä on niin ihanaa pinkaista metsän uumeniin, talvella keksin taas muita kiusallisen hyviä tekosyitä juoksemattomuuteen.

Elokuussa juoksen vähintään kaksi lenkkiä viikossa!