Kaloreita onko niitä?
En laske kaloreita ja syön melko pitkälle fiiliksen mukaan. Herkuttelen (paljon!), koska ruoka vain on niin hyvää. Mutta jos laskisin itseni ihan vapaalle, paisuisin hetkessä pullaksi.
Ei elämä sentään niin helppoa ole, että voisi ihan mitä tahansa syödä. Jos voisi, vetäisin kaksin käsin juustoja (brie! leipäjuusto! pecorino! manchego!), söisin vatitolkulla maitokiisseliä ja nauttisin pannaria aamiaiseksi, pizzaa lounaaksi ja – joo, pizzaa päivälliseksi. Välillä söisin pari tomaattia huuhtomaan rasvan maun suusta ja palaisin taas herkkudieettiini. Ostaisin pelkästään paistovalmiita vaaleita siemenleipiä, söisin kilokaupalla lisäaineita kermavaahdolla kuorrutettujen vaniljavanukkaiden muodossa ja kiskoisin runsaasti hiilihydraatteja. Muussia ja perunagratiinia voilla ja kermalla, ehkä vähän fetaa kylkeen.
Vaikkei haluaisi tunnustautua terveysfriikiksi, niin lueskelen paljonkin tuoteselosteita (varsinkin tämän jälkeen) ja ravintosisältöjä, kasaan ostoskärryyn tavaraa periaatteella paljon kaupan alkumetreiltä, vähemmän viimeisiltä, ja pohdin aina tiettyjen ravintoaineiden saantia aterioissani. Miksi? Koska minulla on paljon parempi olo näin. Rakastan ruokaa, sen ostamista, sen laittamista, sen syömistä, siitä lukemista ja siitä puhumista. Mutta ylilyönnit tuottavat poikkeuksetta pahan olon, niin henkisesti kuin fyysisesti, joten pyrin niitä välttämään.
Silti. Luotan hieman liikaa siihen, että minulla on kroppa joka ei herkästi liho. Löydän itseni päivittäin työpaikan lounasjälkkärin luota, kauhomassa vielä pienen santsin makeaa. Syön suklaata kausittain tooooodella paljon (mutta onneksi vain kausittain). Käytän surutta kermaa ja juustoja. Pidän kovasti salaateista, mutta perunaövereistä minä vasta pidänkin. En mitenkään erityisesti pidä karkeista, mutta mätän niitä silti jos tarjolla on. Lakritsasta näen päiväunia. Ilmaisesta ruuasta tai viinasta en ole koskaan kieltäytynyt.
Syön, palaan ruotuun, syön taas, kasaan seuraavan aterian mahdollisimman terveelliseksi, herkuttelen koko viikonlopun, otan maanantaina taas kevyesti… Elämä on kyllä ikuista tasapainon hakemista.