Läskikirurgiaa

Tunnustus. Haaveilen rasvaimusta.

Painoindeksini on 20,1 enkä mitenkään pidä itseäni paksuna. Liikun paljon ja vatsani on nykyisin ihanan tasainen (jos nyt ei sentään pyykkilauta). Olen ihan tyytyväinen kroppaani.

Mitä nyt yksi pieni kiusa: osin kai perintönä tulleet rasvareidet ja -pylly runsaine selluliitteineen. Pelkkää perintöä en toki syytä, sillä kyllähän nuo reidet mittoihinsa kasvoivat opiskeluaikoina, jolloin alkoholia ja pizzaa kului suunnattomia määriä ja liikunnaksi riitti kävelylenkit.

Vaikka painoni on heitellyt muutamia kiloja viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana, ne on ja pysyy. Ei kapene jos ei levenekään. Ei vaikka tekisin mitä. Tai no, kaipa ne laihduttamalla siitä hupenisivat, mutta en halua enkä oikein voikaan laihtua. Miksei rasva voi palaa paikallisesti, kysyisin.

En stressaa asiasta päivittäin, en tuijottele reisiäni peilistä enkä häpeä pukeutua minivaatteisiin. Se vaan tuntuu niin prkleen epäreilulta, ettei mikään aherrus vie niitä pois.

Ja miten helppoa olisi maksaa vaivaiset muutama tonni (ja niitä takaisin vuositolkulla……) ja nipsaista ylimääräiset pois. Haluaisin uskoa, että professori Nordström on oikeassa väittäessään, että ”toimenpiteellä vähennetään potilaan rasvasoluja leikatulta alueelta pysyvästi. Koska aikuisilla rasvasolut eivät enää lisäänny, potilas myös pysyy hoikkana rasvaimukohdista” …varsinkaan, kun minulla ei ole koskaan ollut taipumusta lihoa.

Olisinko onnellisempi kapeampana? Olisiko elämäni parempaa? Tuskinpa. Mutta olisi kiva olla vielä himppusen tyytyväisempi.

Lottovoittoa odotellessa…