Lineaareja ja syklejä

Uusimmassa Evitassa (5/2011) oli mielenkiintoinen juttu ajan hahmottamisesta ja erilaisista aikakäsityksistä. Että aikakin voidaan nähdä erilailla eri näkökulmista! Tässä olisi minulla opeteltavaa.

Elämäni on liian täyteen ahdettujen kalenterisivujen liian nopeaa juoksua. Näen ajan minua karkuun kiitävänä saavuttamattomana määreenä, jota vastaan yritän joka ikinen päivä taistella. Yritän löytää arjestani edes pieniä hitusia hetkiä, jolloin ehdin pysähtyä kuuntelemaan kellon raksutusta – ja arvostan sitä enemmän kuin mitään muuta.

Entä jos alkaisinkiin ajattelemaan aikaa kiertävissä sykleissä? Tällöin ei olisi mitään kadotettavaa, sillä aina tulee uusi ilta, uusi viikko, uusi vuosi, ja niiden myötä aina uusia mahdollisuuksia tehdä tai olla tekemättä. Aika ei valuisikaan sormieni lomista minun yrittäessä pitää siitä kaikin voimin kiinni, vaan keskittyisin entistä paremmin hetkeen ajattelematta samalla jo seuraavaa.

Saisinkohan enemmän aikaa?