Lomanloppumisstressipäivitys

Jahas, viimeisiä lomapäiviä viedään. Töihin paluu ahdistaa ja selällään makoilua ehtii harrastaa seuraavan kerran taas ensi vuonna. Syvä, syvä huokaus.

En ole jotenkin osannut ihan relata lomalla. Olen alusta asti miettinyt kauhulla viikkojen päässä häämöttävää loman loppumista – ehdinkö tehdä tarpeeksi kaikkea kivaa sekä kaikkea hyödyllistä. No, ikkunat pesin, luin, kävin piknikeillä ja festareilla, mutta tarpeeksi?

Kumpikohan ahdistaa enemmän: vapaa-ajan vähentyminen vai töihin joutuminen? Kuvitelmieni unelmaduunissa kuristaa nyt kaikki siihen liittyvä: toimistolla tietokoneen ääressä vietetyt päivät, kauluspaidat ja palaverit, ilkeät työkaverit. Hyvääkin tietty on (niin kuin mukavat työkaverit) ja pianhan siitä rytmistä saa kiinni, mutta se se varmaan pelottaakin.

Se rytmi kun tarkoittaa 8-12-tuntisten työpäivien päälle vetäistyjä 1-3-tuntista salirupeamia. Hei hei vapaa-aika, puistohengailu, hyvät ja huonot kirjat sekä sosiaalinen elämä. Tervetuloa kahdeksan seinää (neljä kotona, neljä työpaikalla) ja stressi.

Eikä yhtään auta se, että olen aikatauluttanut tämän viimeisen lomaviikkoni pikemminkin työleiriksi kuin hengailuksi. Mutta koska tämän päivän suunnitelmat peruuntuivat, on luvassa laiskaa kävelyä sängyn, sohvan ja jääkaapin välillä. Odotettavissa huomiseen aamuun asti.

Kuva: WeHeartIt