Milloin menee överiksi?

Melko lailla viihteellä vietetyn viikonlopun jälkeen teki pitkästä aikaa mieli mennä polkemaan täydellä höngällä jonkun muun spinning-tunnille. Maanantai-hikoilu on parasta, jos viikonloppuna on tullut täytettyä kroppaa kaikella muulla kuin terveellisellä sisällöllä.

No, tänään sain sitten kutsun tuurailemaan ensin yhtä spinning-tuntia – totta kai lupauduin. Sitten soitettiin tuuraamaan toiselle salille toista tuntia – no mikä ettei, siinähän ne vierekkäin ovat. Jonka jälkeen tuli sähköposti, josko pääsisin huomenna vetämään yhden tunnin – tokihan, ei minulla muutakaan.

Eli keskiviikkoon mennessä olen pinkonut täysillä neljän sisäpyöräilytunnin verran. Tuntuu älyttömältä, olisihan jalkojen hyvä levätäkin välillä. Ja minä kun vielä justiinsa päivittelin toisten liikuntaövereitä.

Kuva: Health Club Nummela

Mutta missä se raja sitten menee? Perusliikkujalle neljä tiukkaa aerobista, jopa anaerobiselle tasolle yltävää treeniä on paitsi turhaa, myös tyhmää. Liikunnanohjaajalle tai urheilijalle sama määrä on vasta alkulämmittelyä. Tiedän, että torstaina jalkani eivät todellakaan kaipaa pyörän päälle, mutta kyllä minä sängystä tulen ylös pääsemään ja omin jaloin taas töihin.

Samalla mielessä kaivelee pienen vamman aiheuttama tämänhetkinen  juoksukieltoni plus viikon totaalinen hikoilukieltoni alkaen torstaista. Vaikka tiedän, ettei liikkua voi eikä kannata varastoon, tekee nyt alkuviikosta mieli hikoilla niin järkyttävän paljon kuin vain mahdollista.

No, täysillä vain taas, jälkeenpäin voi venytellä.