Mistä te oikein puhutte?
Parisuhteen irvikuva? Kaksi tietokonetta, joilla istutaan viettämässä iltaa eri huoneissa. Mielikuva naurattaa, jos siihen lisää kommunikoinnin chattailemalla juttelun sijaan, mutta tämä tuntuu olevan normaalin illanvieton malli monissa kodeissa. En toki tarkoita, että kaikki vapaa-aika pitäisi viettää kylki kyljessä tai nenät vastakkain, mutta en toisaalta pidä yhteisenä aikana kaikkea sitä, mikä satutaan samojen seinien sisällä viettämään, jos ei samalla aidosti kommunikoida ja olla läsnä.
Olen kuvainnollisesti tuupertunut hämmennyksestä, kun minulta on kysytty – kaksi kertaa, kahden eri ihmisen toimesta! – että mistä me meidän parisuhteessamme oikein puhumme. Että jos me ollaan mökillä kahdestaan kokonainen viikko, ilman televisiota, ilman kavereita, niin mistä me puhutaan. Tai mistä me ylipäätään puhutaan arjessa, joka päivä. En yksinkertaisesti voi käsittää, miksi tuollaista tarvitsee edes kysyä! Me puhutaan kaikesta: ruuan ekologisuudesta, toisesta maailmansodasta, siilien talvihorroksesta, ruuhkamaksuista, remontointitarpeista ja kaikesta pienestä ja kivasta, mitä päivän varrella on kummallakin vastaan tullut. En ole kertaakaan näiden vuosien aikana (lähes 5 kpl) kokenut, ettei meillä olisi mitään puhuttavaa. Ilmeisesti jotkut muut sitten viettävät parisuhdeiltoja suut napissa.
Vielä useammin meiltä molemmilta on tiedusteltu, mitä me oikein tehdään kaiket päivät, kun ei käydä baareissa. !!! Minulla ei riitä mielikuvitus näiden kysymysten ymmärtämiseen. En muista, että minulla olisi ollut tylsää sitten ala-asteen kesälomien, jolloin aika joskus saattoi käydä pitkäksi muiden kavereiden huidellessa kesämökeillään. Ei minulla ole koskaan tylsää, saati tekemisen puutetta. Maailmahan on ihania koluttavia paikkoja ja tekijäänsä odottavia aktiviteetteja sekä vähemmän mukavia hoidettavia velvollisuuksia pullollaan. Enemmänkin ongelmana on, mitä tehdään tänään ja mitä raaskii jättää huomiselle.
Miksi jäädä parisuhteeseen, jossa ei ole puhuttavaa? Miksi elää elämää, jossa ei ole tekemistä? Minen ummarra.