…tai oikeastaan ystävyydestä, mutta alkoi tätä ajatellessa soimaan tämä päässä:

http://www.youtube.com/watch?v=Lh9dyaQlaDY

Oli pakko linkittää keikkataltiointi, kun olinpas paikan päällä ♥

Tein unettomana eilisiltana ystävyyspohdintaa. Taustalla oli mm. tämä päivitys, oma kaverihistoriani sekä viimeisen vuoden aikana käymäni tiivis ja rankka pohdinta siitä, millaisen kaveripiirin oikeastaan ympärilleni haluan.

Olen aina ollut sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi seurassa, jossa ei viihdy tai joka tuo enemmän pahaa mieltä kuin hyvää. En myöskään ole mikään ystävät on mun perhe tai BFF-tyyppi, vaan enemmänkin erakkoluonne, joka kyllä nauttii ajoittaisesta ihmisten seurasta. Olen aina asunutkin yksin tai parisuhteessa, koska tiedän, ettei minun ystävyyssuhteeni kestäisi kakskytneljäseitsemää. Kun minulle tapahtuu jotain tai tarvitsen apua, turvaan ensi kädessä avopuolisooni ja vanhempiini, seuraavaksi itseeni, en niinkään kavereihini. Varsinkaan mitään tyttöjengiä en kaipaa.

Kaikki tuo ei tarkoita, etteikö minulla olisi kavereita ja ystäviä. Eilen unta odotellessani jaoin heidät kolmeen ryhmään sen perusteella, miten itse heihin suhtaudun (anteeksi mielikuvituksettomista otsikoista ;))

1) Ystävät

Ne, joiden kanssa on Maailman Parasta maata sängyllä vierekkäin kattoa tuijotellen ja jutellen, vaikka aamuun asti, ja kiepsahtaa välillä kainaloon pohtimaan tai itkemään tai nauramaan. Juuri tuo skenaario on minulle tärkein. En ole mikään kahvilla kävijä, mutta voin puhua makuuasennossa ihan kaikesta vaikka miten syvällisiä.

Ystäviltä kaipaan valtavasti läheisyyttä. Haluan kyhjöttää vieressä, halata ja nojata olkapäähän, pussata poskelle. Siksipä ystäväkseni ei useinkaan muodostu ihminen, joka ei ole samanlainen tai ei tätä kestä.

Monet ystävistäni ovat tuntuneet Ystäviltä heti tutustuessani heihin. Olen saman tien tuntenut oloni turvalliseksi eikä ystävyyssuhdetta ole erikseen tarvinut rakentaa. Olen voinut avautua koko elämästäni heti tuntemisen jälkeen. Joku intuitio kai.

Se, kumpaa sukupuolta ystävä (tai kukaan näistä kolmesta) on, ei ole minulle periaatteessa minkäänlaista merkitystä. Useimmin Ystäväni ovat ja ovat lapsuudesta asti olleet miehiä, ja aikuisiällä vain yksi heistä on ollut nainen – tosin hän onkin sitten ollut Se Kaikkein Tärkein.

Minulla on myös ollut pitkiä kausia, ettei ole ketään tällaista, enkä välttämättä juuri silloin ole kaivannutkaan.

2) Tärkeät kaverit

Ihmiset, joita ilman olisin varmaan yksinäinen. Niitä, joiden kanssa lähden urheilemaan tai kaupungille tai baariin. Joiden kanssa viihdyn ja joiden seurassa hiljaisetkaan hetket ei häiritse. Jotka tuntevat minut. Mutta joille en useinkaan kerro itsestäni kaikkea, en ainakaan kipeimpiä tunteitani.

Monet näistä juontavat vanhaan. He ovat lapsuuden- tai nuoruudenystäviäni, historian ja monet nykyisenkin vuoksi korvaamattomia, mutta joiden kanssa ei välttämättä enää tulisi ystävystyttyä, jos nyt kohtaisimme. Nämä ihmiset ovat jostain syystä ykkösiä ja kolmosia useammin naisia.

Kakkoset eroavat ykkösistä ehkä eniten siinä, että kakkosia en mitenkään välttämättä edes halaa nähdessämme, ykkösistä taas haen loputtomiin läheisyyttä. Jännää on, että hieman samalla tavoin kakkoset eroavat myös kolmosista: kolmosia halaan usein kun näen, kakkosia harvemmin.

Näihin ihmisiin minulla on jostain syystä tarve säilyttää tietty ristiriitainen etäisyys. Heidän kanssaan minun on tavallaan vaikein olla Minä, niin oudolta kuin se tuntuukin.

3) Kaverit

Nämä ihmiset ovat monissa elämäntilanteissa olleet kaikkein tärkeimpiä. Niitä, joiden kanssa tällaisen erakon on helppo olla, vaikka elämä painaisi. Nämäkin muuten useammin miehiä ja näihinkin olen yleensä viehtynyt noin sekunnissa.

He ovat tarpeeksi tuntemattomia, eivätkä siis pysty lukemaan minua silloin kun en halua sisälläni möyrivästä asiasta puhua. Ja kuitenkin he ovat tarpeeksi tuttuja vuolaaseen höpöttelyyn ja ajatustenvaihtoon, tarvittaessa jopa just siitä, mistä en alunperin halunnut edes puhua.

Näitä ihmisiä on elämässäni valtavasti, mutta toisaalta heistä ei koskaan tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Ei ole nähty kolmeen kuukauteen, olipa kiva törmätä, ehkä ensi vuonna taas! Toisaalta monia heistä saatan nähdä viikoittain, paljon useammin kuin joitain Ystäviäni.

bonus-4) Ne muut

Ihmiset, jotka eivät solahda mihinkään edellisistä, jäävät usein minulle hyvin etäisiksi. En ole mikään kohtelias hyvänpäiväntuttu, en jaksa vaihtaa kuulumisia ihmisten kanssa jotka eivät minua kiinnosta. Jos joku ei kolahda minuun heti tavattaessa, voi mennä vuosia samassa kaveriporukassa ilman, että voisin sanoa edes tuntevani koko ihmistä. Luotan vaistooni.