Olen yleensä viime hetkillä joka paikassa. Kun työmatkaan menee 17 minuuttia, lähden aikaisintaan 20 minuuttia aiemmin kotoa. Lentokentällä ei ole mitään järkeä kököttää pyydettyä kahta tuntia etuajassa, vaan tulen noin tuntia ennen. Junaan kävelen sisään suunnilleen samoihin aikoihin kun se käynnistelee itseään liikkeelle. Kavereiden tapaamiisiin otan aina viimeiset askeleet kireämmällä tahdilla. Ja torkuttaminen, se se vasta on ihanaa, joka ikinen aamu.

Mutta juuri koskaan en ole mistään myöhässä, koskaan en ole mistään kulkuvälineestä jäänyt. Olen vain huoleton, aina sitä ehtii kuitenkin -asenteella. Ja olen liian levoton sekä kiireinen odottelemaan, joten olen mieluiten viime tingassa. Mutta toista en halua odotuttaa, joten olen paikalla viimeistään juuri sillä hetkellä kun on sovittu.

Mielummin otan vieraani vastaan pari minuuttia myöhässä kuin roimasti etuajassa. Enemmän minua stressaa puolta tuntia aikaisemmin bussipysäkille haluava seuralainen kuin bussin perässä juokseminen.

Vaikka näytän pitkää nenää kellon tikitykselle, minua silti loukkaa joidenkin jatkuva myöhästely. Viime hetkillä saapuminen on ok, suuretkin myöhästymiset luonnollisia, mutta jos sama ihminen on joka ikinen kerta muutaman minuutin myöhässä, se ärsyttää.

Koulukaverini tuli lähes joka päivä kouluun 5-20min. myöhässä. Vaikkei se nyt varsinaisesti ollut minun asiani, otti päähän se asenne – eikö vain voi lähteä viittä minuuttia aiemmin?? Yksi ystäväni laittaa aina vielä yhden levyn soimaan vetäessään kenkiä jalkaan – sillä seurauksella, että sammuttelee vielä levyä ja pesee yleensä hampaitaan sillä minuutilla, kun pitäisi jo olla perillä. Liiallista huolettomuutta, if you ask me.

Viimeksi ystävääni jälleen kerran odotellessani mietin, miksi myöhästely itse asiassa loukkaa niin paljon. Otan sen toistuessaan kovin henkilökohtaisesti. Tuntuu, ettei toinen kunnioita minun aikaani, minun kiireitäni, yhteistä aikaamme. Miten vaikeaa voi olla lähteä kahta minuuttia aiemmin, jotta olisi kerrankin ajoissa?? Onko tällaisen huolettoman eläjän turha vaatia toiselta muuta?