Rakastan joogan ajatusta, mutta en ole juurikaan harrastanut lajia – saati että se olisi minulle lähellekään elämäntapa. Nykyisellä salillani on ainoastaan pilatesta, jonne yritän ehtiä edes kerran kolmessa viikossa.

Koska tämä kevät ja kesä on ollut minulle uusien harrastusten aikaa, ajattelin kesälomani kunniaksi testata vielä hot joogankin. Helsingin Yoga Nordicin tutustumistarjous, 30e / vk (sis. joogamatto ja pyyhe), tuntui hyvältä tavalta viettää yksi viikko.

Kuva: YogaNordic

Kävin lempeässä hot joogassa, joka tehdään +35 asteisessa huoneessa. Tunti oli paitsi simppeli (toimisi varmasti jooganoviiseillekin), myös hidas ja helppo. Ei vaikeita asanoita, ei tarvittu juurikaan voimaa. Lähinnä kevyitä venytyksiä ja kiertoja sekä pari pidempää rentoutusta. Täydellinen aamunaloitus siis.

Vaikka emme juurikaan kehoamme rassanneet, hiki virtasi lähes alusta alkaen enemmän kuin spinning-salissa ikinä. Pelkästään seisoessakin huomasin tiputtavani pyyhkeeseen pieniä pisaroita – eli nestettä ainakin irtosi! Puuvillainen paitani oli litimärkä joka puolelta.

Mitään joogia minusta tuskin koskaan tulee, mutta laji tuntuu hyvältä rauhoittamaan kiireistä mieltäni ja pysäyttämään arjen edes hetkeksi kerrallaan. Vielä kun saisi omalle salille edes toisen viikoittaisen pilates-tunnin, sillä kahteen paikkaan en raaski pennosiani kiikuttaa.

Kuntosalini vieressä on pieni lähikauppa, jonne hiestä märät kuntoilijat usein suuntaavat treenin jälkeen. On superkiinnostavaa tulla perästä ja kurkkia, mitä kukakin koriinsa mättää. Kyllä, olen utelias ostoskorikyylä.

Porukan voi milteinpä jakaa kahteen ryhmään:

1. ananasta ja rahkaa purkkikaupalla kasaavat bodarit ja terveysintoilijat, sekä
2. valmisruokaa ja sipsejä hamstraavat ikilaihduttajat.

Vaikka haen itsekin liikunnan jälkeen yleensä niitä omenia, tomaatteja ja raejuustoa, huomaan aina toivovani, että toivottavasti kenenkään elämä ei ihan oikeasti ole pelkkää ananasta ja tonnikalaa. Hyvän treenin jälkeen tekee mieli jotain terveellistä eikä tuon kaupan valikoimat ole järin laajat, joten päädyn usein samoihin tuotteisiin. Muualla shoppaillessani ostoskorissani sen sijaan on kaikkea mahdollista, sillä syöminen on ennen kaikkea ilo ja nautinto.

Olisi kamalaa ajatella, että jokainen aamu alkaisi kananmunilla, lounaaksi olisi aina kanasalaattia (ps. en muuten syö lihaa) ja iltapalaksi lappaisi aina sitä ananasrahkaa. Meneekö jonkun elämä todella noin simppeliä rataa, kuten liikunta- ja varsinkin bodauslehdistä voi usein lukea, vai saako Alepan kassa vain näyttämään kaiken todellisuutta kapeammalta?

Kuva: Spigel.de