Harrastuksesta ammatti, varmaan aika monen toive. Ahmin naistenlehdistä aina ne artikkelit, joissa joku rohkea on lähtenyt tätä haavettaan toteuttamaan. Usein se tarkoittaa hyppyä tuntemattomaan sekä vähintään väliaikaista tulojen pienenemistä. Ja riskinä on aina se, että samalla rakkaasta harrastuksesta menee ilo.

Minulla on varsinaisen ammattini työsopimus katkolla ja väistämättä tässä alkaa miettiä myös muita mahdollisuuksia viettää loppuelämänsä. Teen tällä hetkellä sivutoimisesti myös ryhmäliikunnanohjausta, ihan vain siksi, että se on kivaa ja kun joka tapauksessa liikun paljon, voihan siitä repiä muutaman euron irtikin. Mutta olisiko minusta tekemään liikunnasta ammattia? Halua ainakin olisi!

Mitä se sitten tarkoittaisi? En enää tällä iällä jaksa edes kuvitella, että vääntäisin ryhmäliikuntatunteja niin paljon, että saisin siitä elantoni. Kroppa ei kestä eikä oikeastaan huvitakaan. Lisämarkkoja en jaksa ansaita myöskään liikuntakeskuksen vastaanotossa seisomalla. Mitä sitten?

Tutkailin liikuntakoulutuksen mahdollisuuksia, ja onhan niitä. Yliopistotasolla liikunnan yhteiskuntatieteitä? Ammattikorkeakoulussa fysioterapiaa? Vai takaisin ruohonjuuritasolle opintojen suhteen ja liikunnanohjauksen perustutkinto plakkariin?

Kuvat: Fitness Magazine

Olen varmasti malliesimerkki oman ikäpolveni ikuisesta opiskelijasta. Olen ollut pieniä taukoja lukuunottamatta jonkun koulun kirjoilla aina peruskoulun ensimmäisestä luokasta lähtien. Kädessä on niin perus- kuin jatkotutkintojenkin papereita, avoimen yliopiston kursseja, yksityisten koulujen opintokokonaisuuksien suorituksia ja lukuisia pieniä kursseja matkan varrella. Ainoastaan tulotason putoaminen estää minua lähtemästä kokopäiväiseksi opiskelijaksi. Aina voi oppia uutta ja minulla todella löytyy siihen motivaatiota!

Löytyykö lilylaisista (mikä sana!) liikunnan sivutoimisia tai kokopäiväisiä ammattilaisia? Mitä sanoisitte alasta haaveilevalle?

Aina silloin tällöin sitä erehtyy kuvittelemaan olevansa hyvässä kunnossa – kunnes eksyy tekemään ennalta vieraita tai pitkään unohduksissa olleita liikesarjoja tai nostamaan sykettä erilaisin tavoin kuin aiemmin. Vaikka juoksee ja pyöräilee tuntitolkulla viikottain, yllättävät rankat kyykkysarjat etu- ja takareiteni joka kerta. Eilen coretunnilla huomasin, ettei intensiivinenkään vatsalihasten harjoittelu kanna hedelmää järin pitkälle, jos niiden treenauksen unohtaa pariksi kuukaudeksi…

Kuva: Shape Magazine

Eräs urheilija (erotuksena tavallisesta jumppaajasta tai ahkerastakaan kuntoliikkujasta) oli kerran rinnallani punnertamassa läpi Redcord-tunnin (yksi ehdottomista lempitunneistani muuten, jos en ole vielä maininnut). Vaikka hänellä oli mieletön kroppa ja hän harrastaa siis kilpatasolla aerobista liikuntaa, narujen varassa hän oli pulassa. Tunnin jälkeen hän kommentoi minulle: ”jumalauta sä oot rautanen mimmi!” ja minä myhäilin varmaan kolme kuukautta putkeen.

Kuva: Redcord

Hyvä fyysinen kunto kun ei olekaan niin yksiselitteinen juttu. Se itse asiassa muodostuu neljästä osa-alueesta: lihaskunnosta eli -voimasta, (vauhti)kestävyydestä, liikkuvuudesta sekä koordinaatiosta ja tasapainosta. Ja näitä neljääkin voidaan edelleen palastella osiin: esimerkiksi lihasvoimankin osalta voidaan harjoittaa kuntosalilla ahkerasti maksimivoiman kehittymistä, mutta niin sanottu nopeusvoima ei kehitykään samoin harjoittein. No, ei tästä enempää nyt.

Tarinan opetus? Pelkkä juoksupoluilla tahkoaminen voi antaa valheellisen mielikuvan erityisen hyvästä kunnosta. Kyllä, se kehittää muun muassa nopeutta ja kestävyyttä ja koordinaatiotakin, mutta superjuoksijallakin voi olla onnettomat vatsalihakset (en kyllä suosittele, vie juoksusta tehoja), olemattomat käsivoimat tai puuttua tehoja sieltä, missä niitä arjessa ja lenkkipolun ulkopuolella tarvittaisiin.

On siis syytä harjoitella mahdollisimman monipuolisesti. Jos treenivalikoiman laajentaminen ei innosta, kannattaa ottaa valikoimaan niin sanottua funktionaalista treeniä, joka kehittää monia kunnon osa-alueita tai ainakin monia lihaksia / lihasryhmiä samanaikaisesti. Itse pidän ohjenuoranani sitä, että jokaiseen viikkoon mahtuisi kaikkia yllä mainittuja kunnon neljää osa-aluetta tukevaa liikuntaa. Aina ei toki onnistu, viikot ovat yllättävän lyhyitä, mutta siihen ainakin pyrin.

Tehokasta, rentouttavaa ja antoisaa liikuntaviikkoa kaikille! 🙂

Kuva: Shape Magazine