Merkkaan treenini julkiseen liikuntapäiväkirjaan verkossa. Miksi?

• Olen utelias: tuo se vaan ravaa kuntosalilla, mutta ei ikinä kävele! no huh huh!
• Saan vinkkejä omiinkin treeneihini: kyllä vain, minäkin alan vesijuosta!
• Saan ilmaista kannustusta sisuuntumisen muodossa: no hemmetti jos toikin jaksaa juosta puolimaratonin niin onhan minunkin pakko!
• Kulutan aikaa tylsänä työpäivänä.
• Kurkin viikottaisia treenimääriäni: jahas, viimeisestä juoksulenkistä / venyttelystä on jo viikko, taitaisi olla aika taas!
• Motivoidun: tulikin merkittyä jo etukäteen illan core-tunti… no kai se sitten on mentävä!
• Liikun tavoitteellisesti määrittelemäni viikoittaisten liikuntatuntien mukaisesti.
• Kaikenlaiset uudet nettisovellukset on kivoja ja lapsi on terve kun se niillä leikkii.

Siis järkeviä syitä ja sitten niitä vähemmän painokkaita. En lähde arvottamaan, molemmat yhtä kivoja.

Joanna Palmén nurisi kuukausi sitten Rönsy-blogissaan urheilusaavutuksilla postailun ärsyttävyydestä. Heiaheiaan koukututtuani olen miettinyt asiaa paljon. Ei niin, että ottaisin asiasta mitään paineita (sillä minustahan kaikenlainen nettijakaminen on vain mukavaa), mutta ajatuskin pousailijaksi kutsutuksi tulemisesta on toooooodella kiusallinen 😉

Siitäpä syystä en ole koskaan antanut Heiaheian heittää treenejäni julkisesti Facebookiin. Treenaamistani seuraa Heiaheiassa ainoastaan ne ystäväni, jotka harrastavat liikuntaa samalla innolla ja paatoksella kuin minäkin. He, joiden kanssa muutenkin keskustelen aiheesta. Muiden ei tarvitse tietää, en halua heidän tietävän, eivätkä he todennäköisesti haluakaan tietää.

Toinen syyni vähäisempään julkisuuteen on se, että minä merkkaan ylös kaikki liikuntatuokioni. No, en nyt sentään työpaikan käytävällä jolkottelua, kauppamatkoja tai siivousta (saati sitä lovingia), mutta säntillisesti esimerkiksi työmatkani, josta kertyy päivittäin 3,7-3,9 km. Koska tämä saattaa minua ihan piskuisen Joannan postauksen jälkeen nolottaa, perustelen: olen laskenut 5 x 3,9 = 2 tuntia kävellen viikoittaiseen liikuntatavoitteeseeni. Vaikka se on ”vain” hyötyliikuntaa, on se tärkeä osa koko satsia. Toinen syy on se, että haluan lyödä nyrkkiä pöytään pientenkin päivittäisten tossua-toisten-eteen -matkojen puolesta. Iso osa tuttavapiiristäni ei kävele ikinä, mihinkään, edes kymmenen minuutin matkoja. Minä taas en käytä julkisia juuri koskaan.

Ennen kaikkea Heiaheiani on minun Heiaheiani, ja pidän sitä omiin tarkoituksiini. Päiväni saattavat näyttää aikamoisilta, kun samana päivänä on merkittynä neljä eri ”treenikertaa” (esim. kävely töihin, pyöräily kaverille sekä pumppi- ja venyttelytunnit). Tarkoituksenani ei ole saada väkisin kasaan monta pallukkaa, minä vain merkkaan kaiken minkä liikunnaksi lasken.

Miten te käytätte verkon liikuntayhteisöpalveluja? Saisiko jostain muusta vielä enemmän tehoja irti kuin Heiaheiasta?