Zzzzzzz… O_o
Nukkuminen, ehkä maailman paras juttu. Hyvien yöunien jäljiltä elämä on helpompaa, onnellisempaa ja tasaisempaa. Se, että ”levätä ehtisi sitten haudassa” ja että nukkumisen arvostaminen esimerkiksi sosiaalisen elämän kustannuksella olisi mummojen hommaa, on höpönpöpöä.
Minulla on ihania kausia, jolloin saan unta joka ilta lähes minuutilleen samaan aikaan, nukun kuin tukki ja herään aamulla aidosti pirteänä jo ennen kellonsoittoa. Mielialani pysyy tasaisena, työvire on hyvä, liikunta maistuu ja kavereita on kiva nähdä. Tällaista elämäni oli aina vielä nelisen vuotta sitten – kunnes.
Väitän uniongelmieni alkaneen monen syyn yhteisseurauksena, vaikuttavimpana ikä (vähäiset, mutta merkitykselliset 25 vuotta, jolloin moni muukin asia fysiikassa alkoi muuttua) sekä ajoittain turhan runsas alkoholin käyttö. Yöunet ovat liian lyhyet ja totaalisen laaduttomat sekä humalayönä että sitä seuraavina, jopa kahtena – kolmena yönä. Väsymys kumuloituu eikä mikään määrä unta pelasta univajeelta. Jos tätä jatkuu jokainen viikonloppu, ei elimistö oikeasti lepää koskaan. Vaikka baari-illan jälkeen nukkuisi kellon ympäri, vaatii kroppa yhä lisää lepoa. Krooh.
Uutiset kertovat karua tarinaa. Liian vähäinen (ja myös liialliseksi venyvä) yöuni on yhteydessä esimerkiksi muistin ongelmiin, ylipainoriskiin ja sen myötä myös diabetekseen, muistisairauksiin sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Sleep or die.
Tässäkin suhteessa elämä on pieniä ja helpon kuuloisia, mutta arjessa joskus niin vaikeasti toteutettavia päätöksiä. Kun 24 tuntia ei millään riitä kaikkeen pakolliseen sekä mukavaan, tekee mieli riipiä tunteja yöunesta. Pitäisiköhän uniajat merkata oikein kalenteriin, kun ei siellä kohta näytä enää tälle syksylle olevan nukkumiselle tilaa..?
Kuvat: WeHeartIt
