Puhelinpaniikki
En pelkää puhelimia (siis en tunnusta minulla olevan fobioita asian suhteen), mutten myöskään pidä niistä. Kännyköissä riemuitsen tekstiviesti-, kalenteri- ja nettisurffausominaisuuksista, mutta jatkuva tavoitettavana oleminen on minusta stressaavaa.
Kaipaan lankapuhelimia, ja erityisesti sitä vihreää (kuvassa aivan väärä väri :)) perusmallia, joka kaikilla lapsuudessani oli.
Kaipaan sitä, että puhelin jää kotiin lähtiessäni ulos ja että olisi täysin normaalia ja hyväksyttävää, että puhelin on joskus pois seinästä. Suljen puhelimeni usein viikonlopuksi ja arki-iltaisin, kun ajatuskin puhelimen soimisesta ahdistaa. Onneksi ihmiset ovat tottuneet tähän, sillä enää en vuosiin ole saanut ”oletko kunnossa” -puheluita…
Hoidan mielelläni asioita puhelimitse, mutta en tykkää jaaritella. En siis juuri koskaan soita kenellekään muulle kuin perheenjäsenilleni ihan vain jutellakseni, kuullakseni äänen. Käytän tekstiviestejä sekä hyödynnän Facebookia ja sähköposteja yhteydenpitoon, mutta soitan vain kun on jotain kysyttävää tai varmistettavaa – sekä töissä että vapaa-ajalla.
Rakastan yksin vietettyjä päiviä sekä hiljaisen rauhallisia parisuhde-iltoja. Fiilikseni pilaa puhelinsoitto, ei sille mitään voi. Siksi puhelin mielummin kiinni.
Kaipaan myös sitä, etteivät muutkaan ihmiset olisi kahlittuina puhelimeensa. Minusta on todella kiusallista käydä mielenkiintoista face-to-face -keskustelua, jos ihminen vastaa samantien kaikkiin tuleviin puheluihin jopa kesken toisen lauseen. Minusta on myös tylsää, jos seuralainen roudaa kännykän mukaan lenkille ja metsään. Eikö sen pitäisi olla todella epäkohteliasta käytöstä, eikö kännykän käyttöön todella ole minkäänlaista etikettiä?
Haluaisin lankapuhelimen, johon voisin vastata ”kiva kuulla sinusta, mutta olen juuri lähdössä ulos, joten voidaanko soitella myöhemmin”. Kännykässä sama ei toimi. Kun kännykkään vastaa ”moi, oon just tässä kaupan kassalla”, soittaja sanoo ”aijaa” ja aloittaa juttunsa. Kännykällä minua ikäänkuin saa häiritä ihan missä ja milloin vain, yksityisyyden rajat katoavat. Voi että minä haluaisinkin lankapuhelimen!