Pysähtyminen on joskus vaikeampaa kuin liikkeellelähtö

Kiroilin eilen ei-niin-hääviä Cooper-tulostani (myös muualla kuin täällä), johon kaverini totesi varsin fiksusti: ”No hei, jos sä 9 päivän treeniputken ja saman päivän muiden treenien jälkeen juokset 12 minuutissa 2480 m, niin kahden treenittömän lepopäivän jälkeen juokset todellakin sen 2700 m heittämällä!”

Tuskin heittämällä, mutta tuossa on kyllä minulta ohi livahtanut totuuden siemen. Hätkähdin sanoja ”9 päivän treeniputki”, koska en ollut taas huomannutkaan sen venähtäneen niin pitkäksi. Kesälomalla kun on aikaa ja mikäs sen parempi tapa viettää sitä kuin liikkua.

Normaalielämässä, jonka täyttää kivojen asioiden lisäksi työt ja velvollisuudet, en saa halutessanikaan aikaiseksi tällaista liikunnan määrää. Pitkäksi venähtävät työpäivät, kavereiden näkemiset, juhlat ja niitä seuraavat krapulat jättävät väistämättä liikuntakalenteriin myös niitä tarpeellisia välipäiviä (joskaan krapulapäivät eivät varmaan vastaa virallista ajatusta välipäivistä..?).

Onneni taitaa olla se, että en sentään jyystä yhtä ja samaa lajia päivästä toiseen, mutta rauhoittuminen voisi silti olla paikallaan.

Niinpä lupasinkin itselleni olla pari päivää sohvanpohjalla tai puistossa kroppaa ja mieltä lepuuttelemassa. Tänään vain polkaisin huomaamattani pienen 14km pyörälenkin ja illalla käyn vain palauttavassa mielessä hot pilateksessa…