Sykemittarikiukku

Tekniikka = ihania leluja, raivostuttavia stressinaiheuttajia. Otetaan nyt vaikka sykemittari. Oma Suuntoni on kiukkuillut alkumetreiltä asti tavalla tai toisella. Se jättää lenkkini raportoimisen puolitiehen, ei muka löydä sykettäni, kadottaa FootPodin signaalin, sammuttaa rannetietokoneen näytön ja väittää minun juoksevan henkihieverissä 43 %:n sykkeillä. Ja kissankulkuset!

Kuva: Sport-lehti

Mittarini on matkannut jo pari kertaa vuoden sisällä huoltoon. Molemmilla kerroilla olen saanut paluulahjaksi uuden sykevyön, mutta muuten laitteelle ei ole tehty mitään. Viime kerralla Suunnon ystävälliset asiakaspalvelijat olivat kirjoittaneet syyksi laitteen oireiluun ”patterit lopussa”, vaikka olin kirjoittanut KAPITEELEILLA saatekirjeeseeni, että vaihdoin patterit juuri edellisenä päivänä, joten vika ei voi olla niissä. Sitä paitsi kukaan ystävistäni ei joudu vaihtamaan pattereita sykemittarinsa molempiin laitteisiin kolmea kertaa vuodessa, ei sen siis pitäisi olla normaalia minunkaan Suunnossani.

Katsoitteko Hehkulamppuhuijausta? Niin se talous vaan meitä pyörittää. Minulla on jokainen mp3-soitin hajonnut aika lailla yhtä aikaa takuun päättymisen kanssa – ei voi olla sattumaa. Tässä vain odottelen, milloin iPodini laukeaa. Ja milloin tuo Suunto-parka pärähtää lopullisesti. (Vastaus: sitten kun takuu on ummessa.)

Tätä odotellessa olen jo miettinyt treenaamiseni teknisyydestä luopumisesta. Ei kai se harjoituksesta sen huonompaa tee, vaikkei jälkeenpäin näekään miten lujaa on mennyt. Varsinkaan kun en koskaan ole oppinut käyttämään sykemittariani siihen, että treenaisin tarpeeksi hiljaa. Hihkun riemusta kun olen paahtanut vitostasolla tai syke on edes kertaluonteisesti onnistunut nousemaan lähelle sataa prosenttia. Matalista tehoista en rannetietokoneen näytöllä innostu, vaikka muuten pidän tarkasti huolen myös hitaammista lenkeistä.

Välttämättömyyshän sykemittari ei ole. Tavoitteellisuutta se varmasti palvelisi, jos sitä sen monitoroimiseksi käyttäisi. Mutta kun en. FootPodin mittaaman matkankin voisin käydä laskemassa esim. KuntoPlussan reittisuunnittelu-palvelussa. Eipä tarvitsisi vetää mahahappoja nenään kiukusta, kun kesken pitkän treenin huomaa sen jääneen tallentumatta. Eipä tarvitsisi ärsyyntyä siitäkään, kun sama-pää-kesät-talvet unohtaisi jälleen kerran sykemittarin kotiin. Oppisi ymmärtämään, että treeni on ihan hyvä treeni mittaamattakin.

Treenaatteko te lukemilla vai ihan tosta vaan rennosti ilman?