Tasanne

Jossain vaiheessa viime vuotta tuntui, että liikuntaharrastukset kantoivat näkyvää hedelmää – ja mikäs sen motivoivampaa. Varsinkin keskivartalon lihakset alkoivat kannatella rankoissakin treeneissä ja juoksukin kulki hyvin viime kesän helteistä huolimatta. Muutamilla vakkaritunneillani sain ohjaajalta kehuja kehittymisetäni, jonka jälkeen hehkuin aina viikon. Minä, liikunnallisesti en-niin-etevä.

Nyt kehitys tuntuu tyssänneen. Ei, en ole ylikunnossa, tarkistettu on (eikä siltä todellakaan tunnu). Enkä myöskään treenaa aiempaa vähemmän. Ehkä olen vain saavuttanut jonkin tasanteen, jota ei niin vain perustreenimäärillä ylitetäkään.

Tai ehkä odotukseni vain ovat liian korkealla. Aloitin coretreenit viime vuonna ja totta kai alussa kehittyminen on huimaa. Sittemmin on ollut pakko taipua keskitason suorituksiin – ja että otti päähän eilisellä pilates-tunnilla, kun vatsa tärisi perusliikkeissä. Sitä tottuu tietynlaiseen treeniin, mikä ei tietenkään tarkoita, että samat lihakset kantaisivat kaikessa muussakin. Ikävä kyllä.

Iloisen kannustavia kirosanoja olen päästellyt myös treenatessani puolitosissani perjantaina pidettävään kavereiden-kesken-Cooperiin. Ärsyttää, että en jaksa juosta lujaa (turha edes tavoitella Pumpuin aikaa), vaikka jaksan kyllä juosta rauhallisesti pitkään ja päästellä spinning-pyörän päällä täysillä.

Ehkä syynä ainakin osin on se, että harrastan niin monipuolisesti. Yksi osa-alue ei pääse kehittymään täysillä, mutta toisaalta kroppa voi varmasti kokonaisvaltaisesti paremmin. Pitää varmaan yrittää löytää vielä yksi uusi laji, josta saa taas uusia huippuonnistumisen kokemuksia 🙂

Kuva: KuntoPlus