Näin järjestät kotimyyntikutsut

Yleisöryntäystä ei synny, jos kutsupäiväksi valitsee pitkän viikonlopun aaton sillä viikolla, kun lämpöiset päivät ovat tulleet jäädäkseen ja silmut alkavat avautua lehdiksi.

Kotimyyntikutsuilla ohjelman tarjoaa esittelijä, tänään House of Lolan Jenni. Hyvä meininki siis. Minä vain kutsun ihmiset ja hoidan tarjoilun.

Mielikuvissani kaikki on hoidettu ajoissa ja itse ehdin työpäivän jälkeen ja ennen kutsuja käymään suihkussa ja sonnustamaan sekä itseni että lapseni kyseessä olevan vaatemerkin piilomainokseksi, valitsen mukavaa taustamusiikkia ja vaihdan pari sanaa ja kenties oikein suudelmankin puoliskoni kanssa. Onhan nyt pitkän viikonlopun aatto.

Todellisuudessa

klo 13.57 astun ulos bussista ja siirryn päiväkotiin nauttimaan äitienpäiväkahvia ja -pullaa

klo 14.20 nostan Kertun pyörän istuimeen ja poljen kotiin, avaan ovet sepposen selälleen ja jätän lapsen pihaan muurahaisia naapurinsedälle  ihmettelemään (Taalla on muulahaisia, ne on ihan pieniä! Niita ei talvi pelätä, koska ne pelkaa valmaan meitä koska me ollaan niin isoja. Niin. Mutta me nahtiin lintu!) siksi aikaa, kun itse vien puhtaan pyykin korin keittiön lattialta yläkertaan ja heitän kaiken likaisen pyykin olohuoneesta ja eteisestä alakertaan, menen tietysti salakuuntelemaan lapseni ihanan höpöjä seurusteluja ja sitten samalla kun heitän lakastuneet leikkokukat pois käyn kertomassa Mummulle iltapäivän toimintasuunnitelman ja varmistan hoito-option, jonka jälkeen palaan sisälle tyhjentämään ja pyyhkimään pöytäpinnat ja keräilemään hajanaiset lelut arkkuun

klo 14.59 ilmoitan lähteväni Veeraa vastaan, jotta se ei jää kavereidensa kanssa haaveksimaan, ja saan vastailmoituksen, jonka sisältö on, että Kerttu haluaa kuitenkin tulla mukaan, mikä on kyllä ok, ja nostan sen istuimeen, ja poljen kohti koulua, ja ihailen kauempaa, miten hienosti Veera, Lotta ja Nelli katsovat autot ennen kuin ylittävät puistokadun, ja sitten talutan pyörää niiden vieressä sillä tavalla, etten muka kuuntele niiden juttuja, mutta kuuntelen kuitenkin ja pakahdutan salaa sydäntäni

klo 15.25 on jätetty reppu sisälle ja vaihdettu kevyempään asuun ja löydetty pyörän avain ja lähdetään virallisesti ilmoittamaan, että instrumenttia halutaan vaihtaa

klo 16.13 astutaan sisään keskustan kauppakeskukseen noutamaan Jätskibaari Vohvelista 24 palloa jätskiä

klo 16.21 ojennetaan jäätelövuoka styroxkuoressaan Miehelle, joka on töistäpaluumatkalla auton kanssa asemissa siinä kulmalla (eikä sittenkään eri kaupungissa koripalloa katsomassa, minkä vuoksi minä en ole liikkeellä autolla, kuten olin kuvitellut, ja minkä vuoksi en ollut tehnyt kaikkia hankintoja ajoissa, ja koska meidän perheessä ei käteisvaroja paljon mukana kuljetella ja tajusin vasta aamupäivällä siltä viestillä kysyä että kävisikö mun puolestani kaupassa, en pystynyt delegoimaan sille mitään hankintoja) ja lähdetään polkemaan kotiin

klo 16.37 olen vaihtanut kulkupeliä kotipihassa ja ajelen lähiviinikauppaan ja pistäydyn samalla saksalaisessa kaupassa, jotta saan tarjottavaksi cavaa ja aprikoosin ja jasmiinin makuista kuplavettä

klo 16.59 olen taas kotona, laitan pullot kaappiin, popkornin mikroon ja karkit maljaan ja nostelen saarekkeen päälle niiden lisäksi juustokeksit, lasit, kipot ja lusikat

klo 17.10 imuroin

klo 17.15 Jenni saapuu

klo 17.30 bileet alkaa 

Kivaa oli, kiitos kivojen ihmisten. Pöytä, olohuone ja trampoliini näyttävät nyt kovin tyhjiltä.