Matkalla kotiin

Tässä sitä ollaan, kaikin puolin melkein perillä.

Yksi lapsi nukkuu vieressä, havahtuu välillä ja tarttuu taas äidin kädestä kiinni. Miten se voi ollakin niin kaunis! Tuommoinen ihmisen taimi, siinä on kaikki, nupullaan. Eikä se ole minun sen enempää kuin kenenkään muun, ihan oma itsensä se on ja minä vaan saan sitä rakastaa näin hirveän paljon! Olkoon sillä elämässä kaikkea ihanaa niin paljon kuin vaan pakahtumatta on mahdollista kokea.

Me ollaan täällä Mummolassa, lapsi nukkuu minun vanhassa sängyssäni ja minä tässä vierassängyllä ihmettelen matkaan liittyvää aikaeroa ja Suomen keskikesän valoisaa yötä, ja sitä aikaeroa, joka on minun ja esikoiseni ja veljeni ja hänen toisessa huoneessa nukkuvan esikoisensa ja vanhempieni välillä. Että saatiinkin aikaan tämä todellisuus! Täällä tuhisevat serkukset vaihtuvin kokoonpanoin. Ja kyllä, Mummolla on kuin onkin upouusi bougainvillea kuistilla, ihan niin kuin reissussa aina sellaisen nähdessäni uumoilin, omaa äitiäni sydämessäni mukana kanniskelin ja sille mielessäni kauneuksia osoittelin.

Matkalaukku jäi pikaisen koneenvaihdon myötä Lontooseen, mutta taitaa jo olla tuliaisineen nyt Helsingissä. Jahka tässä vielä torkahdan vähän niin lähdetään sitten sen kanssa peräkanaa ajelemaan Kotiin, jossa sydän on. Miten hyvä onkaan välillä lähteä pois kokemaan muuta maailmaa, jotta voi sitten palata takaisin ja olla pakahtumaisillaan kaikesta ihanasta!