Operaatio lenkitä muijaa: paluu arkeen

(Kas, menin poistamaan kaikenlaista… Ehkei tämä ole maailman tärkein postaus, mutta palautanpa sen kuitenkin. Alkuperäinen päivämäärä oli vissiin 18.7.2016)

On ollut muutama välipäivä, monessa asiassa.

Asikaine on perustanut juoksuheimon, ja ajoitus oli tosi hyvä, koska inspiraatiota tarvitaan nyt. Pitäisi palata loma-arkeen. Pitäisi imuroida. Pitäisi pestä ikkunat uudestaan ja muutama ekaan kertaan. Pitäisi keksiä viikonlopun aikana levinneille mysteeritavaroille paikat ja varmistaa Mieheltä, että voidaanko se yksi viimeinen nojatuoli laittaa eteenpäin. Pitäisi lopultakin käydä läpi lasten piirustukset ja askartelut ja katsoa, mitkä niistä ovat säilyttämisen arvoisia ja sitten myös laittaa ne säilöön.

 

Pitäisi tapetoida.

 

Kotona oleilusta tulee huono omatunto, koska kaikki levällään olevat asiat vaatisivat työrauhan, jota ei tunnu olevan, kun kaksivuotias esittää taukoamatta ehdotuksiaan. Tai tuo lisää mysteeritavaroita ihmeteltäviksi ja paikoilleen järjestettäviksi. Ei auta kuin lähteä lenkille.

 

Lenkillä pitäisi käsitykseni mukaan käydä säännöllisesti, koska välipäivistä seuraa helposti tönkköyttä tai raskasta askelta. Lisäksi takana on jo valmiiksi reissusta ja vieraista johtunutta taukoa, joiden jälkeen kilometriajat (joita minä en mittaa, mutta joista sittenkin olen kiinostunut) lyhenivät yllättävästi. Myös juoksuasento on minusta parempi.

 

Pitäisikö sittenkin pitää lisää välipäiviä..?

 

https://youtube.com/watch?v=GqH21LEmfbQ