Synttäribilejärjestelyjen pääprinsiipit
Ihan kuin muka ei olisi elokuussa muutenkin aina hässäkkää kouluun-, töihin- ja päiväkotiin paluiden myötä, on kuun lopulla myös aina synttärit, joiden järjestäminen on kuitenkin mukavaa, vaikka päivät tässä kohtaa ovatkin yhtä sirkusta, hehheh.
Sirkuskin kuuluu silti kiertueajoituksensa vuoksi asiaan, laskettiin, että olisiko nyt ollut viides kerta. Vielä ensi vuonnakin yritetään mennä ilman Kerttua, jolle nyt riitti sirkuskäynniksi lippuluukkupysähdys. Maantieteelliset lähisukulaiset kahvitettiin jo, ja kaukaisemmat tulevat tervehdyskäynnille piakkoin. Ensi viikon kohokohta on kuitenkin kaverisynttärit, jotka pidetään pitkästä aikaa kotona ja ensimmäistä kertaa Uudessa Kodissa!
Olen jo aiemmin kertonut viime vuonna Luontotalo Arkissa vietetyistä synttäreistä ja kaverisynttäreistä yleensä, mutta kertauksen vuoksi esittelen Pamsun synttäribilejärjestelyjen pääprinsiipit:
- ei liikaa vieraita
- kotisynttärit on parhaat
- ei kannata nähdä liikaa vaivaa.
Periaatteista on joskus tingittävä, kuten kahtena viime vuonna, kun ensin kotona oli pieni vauva ja sitten remontti. Tänä vuonna palaamme ruotuun ja pidämme kaverisynttärit kotona.
Kahdeksanvuotiaat ovat siitä kiitollinen kestityksen kohde, että ne liikkuvat jo hyvin itsenäisesti ja pystyvät siihen myös ryhmässä. Niille ei siis tarvitse keksiä ohjelmaa, koska luultavasti ne ottavat bileet pidennettynä välituntina ja pelaavat kirkkistä ison osan ajasta. Olettaen, että ilma sallii niiden olla ulkona. Takataskussa on kyllä jätesäkkikorttikin, jonka sankari jo taisi hyväksyä: jos sataa, tehdään koko juhlaväelle festarikoltut jätesäkeistä, ja ilonpito pihalla voi jatkua!
Tällä kertaa nimittäin lapsi sai venytettyä ykkösprinsiippiä ja äidin ohjeellista vieras-per-ikävuosi -rajaa aika monella prosentilla, ja – ellen jo ole tullut joskus maininneeksi – neliöitä on nyt vähemmän kuin koskaan. Olisi ihanaa kutsua koko luokka, mutta tila ei anna periksi. Tarpeeksi ison juhlatilan ja cateringin hommaaminen saisi jo rikkomaan loppujakin prinsiippejä, joten valintoja jouduttiin valitettavasti tekemään. Sisaruksiakin kuitenkin löytyy vierasmäärän lisäksi.
Juhlaeläin toivoi kolmea aikuisten avustuksella järjestettävää ohjelmanumeroa, joita en nyt vielä paljasta. Juhlat pidetään arki-iltana ja ne kestävät perinteisen kaksi tuntia, joten sen takuuvarman kirkkistouhun lisäksi ei kyllä luppoaikaa tai kenties kiinnostustakaan tarjoiluihin kauheasti ole. Sen verran varman päälle pelaan, että tilasin vanhasta kunnon Jätskibaari Vohvelista neidin toiveiden mukaisen 24 pallon setin jäätelöä, ja sen lisäksi heitetään pöytään kaikenlaista pientä naposteltavaa. Voi olla, että koristelukin jää melko vähäiseksi (katso prinsiippi 3), koska ensinnäkin ilmapallot ovat mystisesti yksi kerrallaan kadonneet juhlatarvikelaatikosta, ja toisekseen tokaluokkalaiset saavat toisistaan isommat kiksit kuin jostain koristehärpäkkeistä. (Aion myös panostaa siivoamiseen huomattavasti enemmän jälki- kuin etukäteen, jottas tiedätte.)
Tästä tulee kivaa!