Herra R:n rujot ruoat: brittipiiras

Tähän on tultu: krapulapäivän ruuat valmistellaan edellispäivän aikana itse, eikä noudeta tai tilata valmiina. Aikuisten elämä, huhhuh.

Säännöllisin väliajoin jalkapallomagneetti vetää Miehen Englantiin. Stadionelämykseen kuuluu muun tärkeän lisäksi myös polttavan kuuma (näppärää sikäläisissä kostean vilpoisissa oloissa) piiras. Sitten se haaveilee tekevänsä kotonakin sellaista. Ja tekee.

Eilen se ensin paistoi semmosen tämmösen (näytti sormillaan n. 10cm) palan naudan sisäpaistia paloiteltuna, joku 400 grammaa, ja silputun sipulin. Kasariin tuli vielä kourallinen pinaattia, pari porkkanaa, muutama synttäreiltä ylijäänyt miniluumutomaatti ja sitten kolme-neljä desiä vettä. Niitä siinä haudutteli hän kolmisen tuntia. Se oli kiva, koska makua tulee aina vähän lisää, ja sitten, kun lähdet ulos talosta ja tulet takaisin, tuoksu on huumaavan hyvä. Ennen juhliin lähtöä lihamuhennos oli jäähdytetty ja siirrettiin jääkaappiin.

Tänään virottuamme haettiin pakastimesta kilon valmis voitaikina, jonka annettiin sulaa, ja sitten kaulittiin ohueksi. Siitä riitti kahteen syvään Teema-lautaseen ja yhteen n. 20cmx30cm vuokaan sekä pohjaksi että kanneksi (paitsi toinen lautanen jäi vähän auki) (jos olisi jaksettu keskittyä kaulimiseen paremmin, olisi riittänyt kiinni asti). Voidellut astiat siis vuorattiin taikinalla, päälle kauhottiin jääkaapista muhennosta, ja sitten lisättiin kansi. Sitten hifisteltiin ja käännettiin yksi paketti väärin päin, siitä tuli nätti. Pisteltiin kanteen reikiä, että ylimääräiset nesteet pääsevät haihtumaan, ja pistettiin kahteen sataan asteeseen kiertoilmauuniin paistumaan. Olivat siellä ehkä vartin. Aika nätti tuli:

Eikä vain nätti, vaan hyvää tuli myös. Kahdeksanvuotias kommentoi: Se näytti pahalta, mut kun mä uskalsin maistaa sitä, niin se olikin hyvää!

Neiti ihastui niin, että tarjoili jälkiruoaksi alusta asti itse tekemiään muffinsseja. Täytyy sanoa, että tässä alkaa olla työnjako kohdillaan.