Juhlanjärjestämistavat perheessämme
Kohta on bileet. Anoppi täyttää pyöreitä, aikomus on yllättää, joten ilman muuta Mies on tässä enemmän vetovastuussa kuin minä. Sitä paitsi veljensä on yhtä lailla järjestelykomiteassa, joten vastuut jakaantuvat kahteen osoitteeseen.
Kotona on järjestetty niin monet istujaiset, synttärit, nimiäiset ja yhdet häätkin, että periaatteessa näissä ei juuri ole suunnittelemista muun kuin tarjoilun osalta. Jokainen tietää tehtävänsä jo entuudestaan, ja toistenkin vastuut, joten kauhean paljon ei tarvita neuvottelua tai ohjeistusta.
Nyt on eri meininki, koska juhlapaikka onkin muualla, ja vieraat eivät ole minulle yhtä tuttuja kuin Miehelle. Tarjoilu ulkoistettiin, meidän ei tarvinnut kuin valita ehdotuksista. Minä olen sijoittanut näkymättömän listan hoidettavia asioita koskevista kysymyksistä takaraivooni, koska siten toimin yleensäkin: koululaisen päivän mahdollinen erikoisohjelma ja siihen liittyvä varustus tai kuljetuskysymykset, päiväkoti-ihmisen varavaatetilanne ja muut aamulla mukaan muistettavat asiat, mitä on pakastimessa, kuinka paljon on jäljellä hammastahnoja tai huuhteluaineita, kuka perheenjäsenistä on nukkunut tarpeeksi tai syönyt liian vähän yleisen rauhan ja hyvinvoinnin kannalta, mikä on maailman tila noin suunnilleen ja miten toimin ennalta vain heikosti ennakoitavissa tilanteissa mahdollisimman toimivasti, ja niin edelleen.
Kyselen aikatauluista. Saan vastaukseksi, ettei tarvitse miettiä, kaikki järjestyy. Kyselen yksityiskohdista. Ei tarvitse miettiä, kaikki järjestyy. Yritän inistä, että täytyy osata välittää tietoa sidosryhmille, jos ne kysyy, mutta saan ohjeen ottaa rauhallisesti, koska ei kukaan mitään kysy ja sitä paitsi kaikki kyllä selviää.
Argh!! Minä en tunne ymmärtäväni mitään, mitä en pysty hahmottelemaan (oikeasti tai mielessäni) paperille kuvioiksi tai listoiksi, Miehelle taas sisäinen puhe on tärkein suunnittelun väline. Ammattitautikin ehkä vaivaa, kun koen tarvetta saada selittää muille kuvan kera ja ennakoiden, mitä tapahtuu milloinkin, ja on tosi vaikeaa toimia vain ja vasta sitten, kun saan ohjeen. Kysymys ei ole luottamuksen puutteesta, vaan typerästä tavasta pitää lankoja väkisin käsissä!
Rauhoitun. Kaikki kyllä järjestyy.