Väsymätön juhlija

Mun mummulla oli synttälit. Mullakin on synttälit lokakuussa! Me vietiin mummu eilen syömään ja mä laitoin mun balettimekon, mut ei me mentykään lavintolaan.

Siinä paikassa oli paljon ihmisiä ja ne kyseli multa vaikka että olenko mä Pelttu, mut en mä oo kun mä oon Kelttu. Paitsi kun mä olin Elsa ja mä tuusutin kaikki jäisiksi, näin: thuush!! Mulla oli viittakin. Mä löysin sen sieltä toisesta huoneesta kun mun isovelikin löysi semmosen.

Siellä juhlissa oli paljon ilmapalloja ja luokaa ja kakkua ja mun selkkupojat. Mä jaksoin tosi hyvin leikkiä vaikka äiti sano että jos ei nuku päikkäleitä niin ei jaksa leikkiä mut kyllä mä jaksoin. Mutta sitten mä en enää jaksanu leikkiä ja sit pappa ja Hannele tuli hakemaan meiät pappalaan.

Hakiessani tyttöjä kotiin tänään yhden aikaan vastaani käveli epäilyttävästi nuoremman tyttäreni oloinen zombi, jonka puhe oli kummallista, jatkuvaa höpötystä ja liikuskelu ympäripyöreää. Superjännittävä päivä bileineen ja hartaasti odotettuine yökyläilyineen oli nostanut kierrokset sellaisiksi, että uni oli tullut vasta Tuhkimon kotiinlähtöaikaan.

Onneksi välillä on juhlaa ja sitten taas arkea!