Ulheilu

Aikaisen lähdön aamuina iskä on vielä kotona kun mennään alakertaan. Minä saan syödä aamupalan rauhassa, kun pieni tyttö käpertyy ison miehen syliin sohvalle. Siinä ne hissun kissun pukevat samalla, kun katsovat jalkapalloa tai muuta urheilua. Tyttö tarkkailee, on kiinnostunut tuomareiden hommasta ja suorastaan liimaantuu peliin.

Kun alettiin puhua talven tulosta, kolmevuotias muisti heti, että sitten pääsee luistelemaan! 

Eilen vietiin isosisko Urheilutalolle telinekouluun. Samaan aikaan oli käynnissä yleisurheilu-, voimistelu- ja salibandytreenit, ainakin, ja lapsi sinkoili katsomaan hetkeksi kaikkia lajeja, oikein hiljentyi seuraamaan. Säbää se lähti katsomaan eri puolelle katsomoa, ja suutahti, kun menin kertomaan, että kohta on lähdettävä. Rauhoittui, kun lupasin mennä takaisin omalle paikalleni. Siinä se sitten nenä kiinni pleksissä seurasi peliä.

Lähtiessä se kysyi: ”Saanko äiti minäkin sitten tulla tänne ulheilemaan kun minä olen isompi huomenna?”

Voi kyllä.