Lahja meille
Kotitalousvähennyksistä seuraa veronpalautuksia, joilla voi ostaa itselleen jotain kivaa.
Normaalisti vähän nolottaisi alkaa esittelemään tämmöistä hullunkallista ostosta, mutta tänään teen poikkeuksen. Heräsin ensimmäiseen loma-aamuuni Kertun tepsuttaessa sänkyni viereen varttia vaille kahdeksan, ja juuri, kun kuvittelin, että voisin vielä ummistaa silmäni lapsi kainalossa, se yskäisee pahaenteisen kuuloisesti. Ehdin nostaa sen pystyyn ja pois sängystä sekuntia ennen kuin vatsan sisältö lensi kaaressa lattialle. Olihan sekin sitten tapa aloitella kauan odotettu loma.
Mutta juuri näitä arkisia tilanteita tasapainottamaan uusi paahdin hankittiinkin!
Kaksi leipää kerrallaan paahtavassa punaisessa kaunottaressa on portaaton paahtoasteen säätö, jonka valitsimessa on vieno led-merkkivalaistus. Paahdin tunnistaa paahtoaukkoon asetetun viipaleen painon, sanoo hiljaa ”pim” ja imaisee leivät sisäänsä kuin hissi. Valitun paahtoajan kuluttua umpeen paahdin ilmoittaa taas hiljaa ”pim”, ja nostaa viipaleet ylös.
Hulluilla on halvat huvit, mutta ehkei tämä kalliskaan huvi ihan täysjärkisen valikoimaan kuulu. On vaan jotenkin ihanaa tuijottaa ja käyttää paahdinta, joka on niin julkean nätti, mutta myös niin hienostuneesti ja nöyrästi käyttäytyvä… Olkoon vaan pelkkä kodin pienkone, mutta kyllä se vaan elämään tuo lisää iloa!
Sulatustoiminto löytyy tietenkin. Sen lisäksi laitteen kyljessä on nappi, jolla leipähissin voi tilata takaisin ylös, jos viipaletta ei 45 sekunnin kuluessa paahtumisen päättymisestä ole ehtinyt poistaa paahtimesta, vaan se on vetäytynyt takaisin lämmittelemään. Paahtimessa on myös bagelinpaahtotoiminto, joka paahtaa vain rinkelin leikkuupinnan ja ainoastaan lämmittää ulkopinnan, ja parilatoiminto, joka takaa parhaan tuloksen, kun haluan tehdä lämpimän kerrosleivän asettamalla leipä-, juusto- ja kinkkuviipaleet paahtimen mukana tulleeseen parilaan.
Lapsella on joku ohimenevä mahapöpö, näin uskon, ja kun tänään olen siivoillut oksuja ja meinannut jäädä harmittelemaan sitä, miten huolettoman lomapäivän aikakauslehti-, glögimuki- ja piparikomboilu jäi nyt sitten vain haaveeksi (nytkin naputan tätä lapsi sylissä… pahaäiti!), niin on se kiva, että paahtimen nähdessä väkisin alkaa hymyilyttää. Kaunis suunnittelu, oma höpsöys tai itsetyytyväinen materialismi, sama se mikä on syy, kunhan pysytään pääasiassa positiivisen puolella.