Laatuajan loppu?
On eräs erittäin painava syy, miksi lapset kannattaa laittaa rutiininomaisesti petiin iltakahdeksalta eikä yhtään myöhemmin: aikuisten lapsivapaa aika.
Naislaif juuri tänään pyöritteli tätä omasta näkökulmastaan, mutta meillä perspektiivi on vielä toinen ja aikaikkuna lyhyempi. Paitsi että sitä ei enää oikeastaan ole. Joululoma on muuttanut kaiken, ja tuntuu, että ehkä lopullisesti. Ainakin on esimakua jostain, jostain, mikä löyhkää tylsältä keski-iältä.
Kolmevuotiaan nukahtaminen tapahtuu edelleen kahdeksan ja yhdeksän välillä, mutta kahdeksanvuotias nauttii nyt suuresti mahdollisuudestaan valvoa, koska kouluun ei ole tarvinnut herätä reiluun kahteen viikkoon. Kymmeneltä se on silti viimeistään häädetty nukkumaan, vaikka varmasti on lukenut vielä senkin jälkeen jotain. Kouluviikoillakin se on saanut olla alhaalla puoli kymmeneen, jos on edessä kymppiaamu, puoli yhdeksään jos menee kasiin. Aamut ovat olleet vähän tahmaisia, ehkä pitäisi sittenkin tiukentaa? Mutta ymmärrän kyllä, että koululainen haluaa erioikeuden kolmevuotiaaseen sisarukseensa nähden. Sitä paitsi samaan aikaan nukkumaan meneminen aiheuttaa sipinää ja hihitystä ja molempien nukahtamisen vasta aivan liian myöhään.
Myönnän, ettei ole meillä ollut aina vauhdikkaat bakkanaalit käynnissä heti, kun lapset on saatu yläkertaan, mutta pitkään oli niin, että aikuisten pieni iltapala ja iltakahvi nautittiin voitonriemuisesti kahden kesken, katsottiin ehkä samalla jotain telkkarista tai höpöteltiin mitä höpöteltiin, esimerkiksi. Oli tärkeää, että oli rutiini! Sitä odotettiin! Jes! Lapset on pois jaloista! Nyt ollaan kahdestaan, aikuisten kesken!
Nyt kuvio on muuttunut. Ennen se tapahtui joka toinen viikonloppu, kun isojen lasten kanssa katsottiin Selviytyjät (milloin seuraava kausi alkaa?!), mutta silloinkin aina odotettiin, että pienet olivat nukkumassa, ennen kuin karkki- ja popparipussit lyötiin olkkarin lattialle, ja sitten kymmeneltä alettiin kaikki haukottelemaan ja pistämään iltaa pakettiin. Nyt onkin normaalitila, että meidän lisäksi siinä sohvalla loikoo joku muukin, yhtä pitkään kuin mekin. Kun se lähtee hammaspesulle, aikuiset käyvät silmät ristissä ”vähän” koneella, ja kömpivät sitten hetken päästä perässä.
Kyllä. Kyllä koululaisen nukkumaanmenoaikoja on kiristettävä. Tervetuloa, ihana arki.