Ilmajoogaa Porissa

Kun nyt kerran pitkästä aikaa vanhat kaverit pääsee koolle, niin totta kai yksi kaapataan mukaan houkuttelemalla sitä ensin suklaalla, ja sitten kuitenkin ajelutetaan se roikkumaan silkkiliinasta pää alaspäin. Se se vasta on ystävyyttä!

(Päivän tähti kuitenkin hymyilee kuvassa!)

Kovasti oli tarkoitus hankkia lenkkikauden katkettua joku kortti johonkin liikuntapaikkaan, mutta sitten tuli pimeys ja arkiset kiireet alkoivat tuntua raskaammilta kuin valoisaan aikaan, eikä sitä sitten jotenkin vaan saanut aikaiseksi valita, mitä tekisi. Vaihtoehtojahan riittäisi, niin että siihen niiden väliin sitten jää nykimään kuin aasi kahden heinäpaalin keskelle.

Onneksi nuo aktiivisemmt naiset saivat tämän idean! Meillä oli aika vip-meininki, kun olimme varanneet Lastaamolta meille neljälle oman salin ja oman Jennin käyttöömme tunniksi. Ekakertalainen olisi jännittänyt liinoja ja outoihin asentoihin vääntäytymistä vieraiden ihmisten keskellä paljon enemmän, mutta nyt oli tutun rento ja pöhkö meininki alusta asti, eikä paljon haitannut, vaikkei heti tuntenut itseään ihan ammattilaiseksi.

Liinoissa ei toki roikuttu koko aikaa eri suuntiin, vaan niitä käytettiin erilaisten lihaskuntoliikkeiden apuna. Kun menet ensin kontillesi ja sujautat nilkat liinaan, huomaat hetken kuluttua olevasikin lankussa. Jännintä air joogassa on silti se, miltä tuntuu olla vähän niinkuin painoton. Pää alaspäin venyttäessä selkä pitenee kuin vahingossa, ja liinassa tai sen sisällä istuessa asentojen hakeminen on jumppaa sinänsä. Loppurentoutuksessa kaksi metriä leveän liinan sisällä metrin korkeudella makoillessa olo oli kuin pienellä onnellisen höpöllä ötökällä, eikä siihen mennessä edes vielä ollut siemailtu muuta kuin vettä.

Kahden yön päästä huomasin, että minulla on kummallisen paljon pieniä lihaksia ympäri keskivartaloa. Ryhti pysyi oikein hyvänä.

Suosittelen ehdottomasti! Paikkoja löytyy Porista muitakin, mutta Lastaamo ainakin on nyt todettu sympaattiseksi.