Ystävänpäivänjälkeinen aika

Ilahduin oikeasti tositosipaljon niistä ystävänpäiväyllätyksistä, joita sain – kiitos teille vielä kerran, ihanat! – ja koin samasta syystä pientä riittämättömyyttä, koska en saanut itse vastaavia aikaan. Toivon, että tiedätte silti, miten tärkeitä olette.

Tämä minun kärsimätön luonteeni haluaisi nyt vain jakaa ystäviensä kanssa riemun siitä, miten seitsemältä sarastaa jo ja kahdeksalta on valoisaa. Minun mielestäni kaikkein tärkeintä tällä hetkellä on se, että kaikista kohauttavista asioista huolimatta vuosi kiertää kuten aina ennenkin, minä vanhenen ja kerään lisää kokemuksia ja niin sinäkin. Siihen ei oikeasti liity leikkokukat, meikkivoiteet, minkäänlaiset reformit tai ministerinimitykset. Ei ole väliä sillä, osaanko ostaa ja valita ne asiat, jotka viestivät ulkomaailmalle sitä, mikä haluan olla. Olennaista olisi kaiken kohkaamisen keskellä muistaa pysähtyä ja katsoa ja tuntea.

Rakkaiden ihmisten kanssa sekin on helpompaa.