Näin se kuuluu olla!

Lumi. Nyt on talviloma, helmikuu. Ei ole eilen eikä toissapäivänä tarvinnut viedä lapsia mihinkään, valkoinen höttö pihalla riittää virikkeeksi. Näin se kuuluu talvella olla.

Ystävät ja perhe. Olin illalla muijien kaa leffassa ja muutamalla (ja olin iloinen, ettei Maria Veitola ollut taltioimassa omia puheitani – ystävät ainakin yrittää ymmärtää minunkin sammakoitani, eikä naura, ainakaan aina päin naamaa), ja koska sekä minun että Mieheni (pelireissu) kotiinpaluu venyi myöhään, lapset ovat Mummulassa yökylässä, joten minä saan viettää rauhallista aamua. Johon kuului myös lumitöiden tekeminen! Mitä luksusta (kun ei ollut pakko)! Näin se kuuluu lomalla olla.

Ystävät ja shoppailu. Sen harvan kerran kun tästä siirryn kilometrin itään päin ostaakseni itselleni jotain, on aika superia, että saa vinkkejä sellaiselta ihmiseltä, joka uskomattomasti muistaa tällaisia asioita minusta: 

Eikä olleet enää edes puoleen hintaan, vaan vieläkin edullisemmat! Sama se silti, vaikka olisivat olleet lopussa tai väärän kokoiset. Ihanaa, että on tämmöisiä, leikisti rahanarvoisia, mutta oikeasti korvaamattomia kädestäpitäjiä. Näin se kuuluu elämässä olla.

Syränsyränsyrän!