Laput otsaan!
Ihmisillä noin yleensä on menneisyys.
Viime keväänä hurjassa flow-tilassa eli työn imussa väsäämässäni psykologian verkkokurssissa on kehityspsykologiaosiossa tehtävä, jossa pitää haastatella paria aikuista ihmistä ja pyytää heitä kertomaan kolme sellaista tapahtumaa, jotka ovat muuttaneet heidän elämiään eniten, sekä sen, minkä ikäisiä olivat, kun nämä tapahtumat tapahtuivat. Ette taida yllättyä, kun kerron, että yleensä on mainittu puolisoiden tapaamiset ja lasten syntymät, ja myös erot ja läheisten kuolemat. Myös muutot ja päihdeongelmien selättämiset ovat olleet elämää mullistavia tapahtumia.
Olen koko ajan enemmän innoissani tästä yhdestä tehtävästä. Ensin ajattelin, että se on ihan liian naiivi teini-ikäisillä teetettäväksi, mutta sitten tajusin, että samalla, kun se yksi amis haastattelee vanhempiaan tai muita tärkeitä lähiaikuisiaan, se tulee aloittaneeksi keskustelun, jota ei ehkä muuten koskaan käytäisi.
Ihmisten ja perheiden ja työpaikkojen ja kaveripiirien menneisyydet ovat täynnä sellaisia itsestäänselvyyksinä pidettyjä tosiasioita, jotka muokkaavat sen menneisyyden nykyisyyttä ja tulevaisuutta salakavalasti, selittelemättä. Ne, jotka tuntevat historian ja tarinan, tietävät hiljaa paljon enemmän, kuin missään arkipäiväisessä keskustelussa tulevat ilmaisseeksi. Samalla ne, jotka eivät ole olleet asioita todistamassa, jäävät auttamatta eri käsitykseen totuudesta. Eikä siinä mitään.
Silti minusta tuntuu välillä, että pitäisi laittaa otsalle nauha niinkuin siinä yhdessä pelissä, missä nauhan ja otsan väliin laitetaan lappu, jossa muiden nähtäväksi on kirjoitettuna otsan omistajan väliaikainen identiteetti. Sitten yrität siinä arvailla vuorollasi toisilta kysellen, että kuka oikein olet. Oikeassa elämässä otsaan pitäisi laittaa lappuja, joissa kaiken kansan näkyvillä olisi ne omaa elämää mullistaneet tapahtumat. Tiedättekö, kun joskus helpottaisi, kun ei tarvitsisi kertoa kaikkia niitä taustoja, jotka ovat johtaneet siihen, kuka minä olen ja miksi ajattelen asioista kuten ajattelen, ja erityisesti kun ei ole sosiaalisesti kauhean hyväksyttävää tehdä niin, niin sitten ei tarvitsisi harmitella, kun ei voi?
Ajattelin, että avoimuuden nimissä listaisin tähän ne omat lappuni. Sitten ymmärsin, että mukana on sellaisiakin lappuja, joiden sisältö ei ole erityisen positiivinen ja joihin liittyy muitakin ihmisiä, eikä olisi kamalan fiksua ihan kaikkien näkyville sellaisia nostaa, koska kaikki eivät jaa samoja kokemuksia ja samoja ymmärryksiä vaan saattaisivat käyttää tietoa hyväksynnän ja ymmärtämisen edistämisen sijaan tuomitsevasti, tuomiten minua tai muita. Mikä suinkaan ei ole tarkoitus.
Ihan kaikkein helpoimmalla päästäisiin kaikki, jos olisi sellainen yhteinen lähtökohta, että jokaisella on syynsä käyttäytyä omalla tavallaan, ja harva on oikeasti täynnä puhdasta pahaa. Että ilman lappuja otsalla muistettaisiin, että ihmisillä on menneisyys, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän kärsinyt tai onnellinen, mutta että aika lailla yhtä arvokkaita ollaan joka tapauksessa. Minä en ole tärkeämpi kuin muut. Kukaan ei ole tärkeämpi kuin minä.
https://www.youtube.com/embed/zNtPVgblzWY?ecver=2