Kyyti likel
Kohta yhdeksänvuotias on laajennellut varovasti reviiriään. Neiti P:n luokse bussimatkan päähän on jo menty ilman saattavaa aikuista, ja tänään oli ohjelmassa uusinta. Tytär kysyi, miksei hänellä vieläkään ole sitä bussikorttia, josta joskus aikaisemmin oli puhetta.
No nyt on.
Omalla pysäkilläni oli mainos Porin Linjojen uudesta puhelinsovelluksesta, josta näkee reaaliajassa bussien liikkeet ja johon voi ladata bussilippuja. Laitoin sieltä aamulla tyttärelle viestin, että lataisi sovelluksen saman tien, koska samalla saisi ilmaisen matkan. Tytär laittoi oitis viestin että appi on tulossa. Sitten tuli viesti, että omatoiminen rekisteröityminen aiheutti kysymyksiä, joihin en omien olemattomien tietojeni perusteella osannut vastat, joten sovittiin, että maksaa vielä tämän kerran käteisellä ja katsotaan kotona uudestaan.
Iltapäivällä latasin sovelluksen minäkin. Olisin voinut tehdä uudet tunnarit, mutta rekisteröidyin feisbuukin kautta. Yllätyin, kun sovellus muitta mutkitta alkoi kaivelemaan kuvettani eli kyselemään luottokorttitietoa, mutta siis totta kai: jos haluan käyttää sovellusta maksuvälineenä, minun on hyväksyttävä se maksuvälineeksi.
Sijaintitietojeni perusteella sovellus näyttää minulle lähimmät pysäkit ja bussit, jotka niiden kautta kulkevat. Pääsen myös käsiksi linjakarttaan ja reittitietoihin, mikä on hyvä. Kaipaan nyt kuitenkin vielä reittiopasta, jonka täytyy olla tuloillaan – sovellus on kuitenkin vasta kymmenen päivää vanha eikä siksi vielä täydellinen. Olisi hirmu näpsäkkää näpyttää ruutuun vaikka ruosniemeläinen osoite, ja sitten näkisin ilman suurempaa pähkäilyä, miten Kymppäristä pääsee suoraviivaisimmin serkkulaan. Samalla linjojen suunnittelijat pystyisivät keräämään tietoa siitä, minkälaisia reittejä kaivataan. Nykyiset eivät ole parhaat ja kattavimmat mahdolliset.
Ältsin hienoa oli se, että kun olin lisännyt perheprofiilissa tyttäreni uudeksi käyttäjäksi – nimellä, puhelinnumerolla ja määrittelemälläni salasanalla – hän pääsi kirjautumaan sisään tuosta vaan. Minä, jolla vielä on seutulippua jäljellä, en voinut siirtää saamaani palkkiolippua hänelle (mikä voisi olla hyvä mahdollisuus), mutta sen sijaan ostin hänelle sen kymppikortin. Sinne vilahti, tyttären sovellukseen, hintaan 20€. Testasimme sovelluksen tarjoamaa mahdollisuutta kerjätä mutsilta tsetti eli pyytää aikuista ostamaan lippuja, mutta toiminto ei ollut ainakaan silloin kunnossa. Minulla on mahdollisuus tarkastella paitsi omaa, myös perheprofiilissani olevien matkahistoriaa.
Suosittelen, sekä julkisia kulkuneuvoja että tätä Kyyti likel -sovellusta. Se on kiva ja näppärä. Semmoiset asiat ovat hyviä.