Kotitalo suosittelee: Tuulen viemää

Edelleen käyn läpi aikaisempien sukupolvien kotitaloomme keräämää kirjastoa. Viime aikoina olen hätkähtänyt muutamaan kertaan huomaamaan, että projektin alusta, eli muutosta, on jo kohta kaksi vuotta. Tällaista se on, aika kuluu sittenkin melkein huomaamatta, ja siksi onkin jotenkin vielä merkityksellisempää, että herrasväki R. on jättänyt jälkeensä sellaisia klassikoita, jotka koskettavat ajasta aikaan.

Olen joskus kolmattakymmenettä vuotta sitten lukenut Tuulen viemään, nähnyt elokuvankin. Muistikuvat itse teoksesta olivat tietenkin jääneet hatariksi, koska oma kokemuspohjani on tuolloin ollut hyvin ohut. Paremmin muistiin jäi elokuvaversion mahtipontisuus, joka valmistumisajankohdastaan irrotettuna vaikutti silloisen teini-ikäisen mielestä vähän oudolta. Näistä mielikuvista huolimatta halusin tarttua massiiviseen eepokseen (joku tuhat sivua), ja heti ensimmäisistä luvuista alkaen koin ahaa-elämyksen: kirja ei ole klassikko vain siksi, että se on paksu ja sen elokuvaversio oli näyttävä. Tämähän siis on historiallinen romaani, joka kuvaa tapahtumia, joista oli kirjan ilmestymisaikaan kulunut seitsemisenkymmentä vuotta – siis suunnilleen saman verran kuin toisesta maailmansodasta on nyt. Opin paljon lisää sellaisista asioista, jotka olin kuvitellut oppineeni jo silloin, kun pienenä tyttönä luin uudestaan ja uudestaan Tom Sawyerin seikkailuja, siis Yhdysvaltojen etelävaltioiden maailmanjärjestyksestä, ja niistä historiallisista käänteistä, joiden vuoksi sikäläistä sisällissotaa käytiin. Mikä taas auttaa ymmärtämään paremmin tämänkin päivän yhdysvaltalaista politiikkaa.

Tämän lisäksi Margaret Mitchell on kuvannut järjettömän hyvin ja ovelasti naisen ristiriitaista asemaa yhteiskunnassa aikana, jolloin suffragetit edelleen olivat hyvässä muistissa ja tuhahtelun kohteena, ennen feminismin toista aaltoa. Scarlett tekee uskomattomia tekoja, mutta epäonnistuu niiden odotusten suhteen, jotka hän itse ja muut hänelle naisena asettavat. Ja hyvänen aika sentään, kyllä on oman aikansa tuotteeksi kirjassa aika räävitöntä intohimoa. Huhhuh.

Suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin se voima, millä kirja veti minut mukaansa jännittämään suuren rakkaustarinan loppua. Niin aidosti, etten voinut olla huokailematta ääneen. Suosittelen.

https://www.youtube.com/embed/0dTsfsr6-X8?ecver=2