Tasoratkaisuja

Televisiotason metsästys on vaikea laji.

Mies tuunasi aikoinaan vanhan kaapin telkkaripöydäksi, eli teki takaseinään pari reikää ja poisti toisen oven. Mediavehkeet avohyllyille, reeveereet toisen oven taakse piiloon ja pikkusälä kahteen laatikkoon. Se toimi silloin. Sittemmin, ehkä tuumakoon kasvaessa, telkkari täytyi laskea alemmas vanhan talonpoikaisarkun päälle. Sen konmarinen ongelma oli kannen alla oleva säilytystila, jonka status haaleni määrittelemättömäksi aina hyvin pian sen jälkeen, kun televisio oli varovasti siirretty pois, kansi avattu, inventaario tehty ja lähtöpisteeseen palattu.

Uutta tasoa on etsitty passiivisesti pari vuotta. Lastulevy ei sovi. Kokopuu on harvinainen, painava ja turhan hintava. Rouhea pitää olla, ei saa näyttää uudelta. Mikään muu kuin täydellinen ei käy.

Sattumalta täydellinen, joskin vähän naarmuuntunut näytekappale löytyi eilen poistonurkasta. Tingattiin hinnasta vielä vähän (voi huutokauppakeisari minkä teit suomalaisten kaupankäynnille).

Eikö näytäkin siinä ekassa kuvassa taso ihan siltä, että on aina siinä ollut? Kuuluu paikalleen.

Mutta mitä tehdään vanhalle telkkarikaapille?

Kiikutetaan eteisen lipaston tilalle. Kokonaisuus on nyt linjakkaampi, ja koska kaappi on hitusen matalampi, naulakosta roikkuvat takit eivät enää näytä niin sotkuisilta.

Seinä kyllä huutaa maalia. Valkoinen tai sitten sitä linnunmunanväriä. Vai vanha roosa?

Entäs eteisen lipasto?

No se siirtyy kesäkeittiön lisätasoksi, sään syötäväksi. Katsotaan nyt, käynnistääkö se tässä dominopelissä jonkun uudistuksen, joka toivottavasti jatkuisi vessaan, vai mennäänkö nyt ihan vaan näillä.