Amatöörin ajatuksia arkkitehtuurista
Arkkitehtuuri on pienen ihmisen mielen manipulointia siinä missä mikä tahansa ympäristön toteuttaminen. Ihminen menee aavan meren rantaan: syntyy tunne. Ihminen kävelee harvaan asutussa maalaismaisemassa: syntyy tunne. Havumetsä. Tammimetsä. Sademetsä. Muurien sisään kauan sitten tiiviisti rakentunut kaupunki. Resurssien ylimäärän mahdollistama harvempaan rakennettu maatila tai visionäärinen lähiökaupunginosa. Käveltäväksi suunniteltu rakennettu tila. Autoilla kuljettavaksi suunniteltu rakennettu tila. Huonosti kenellekään suunniteltu tila.
Maisemavinkki Tukholmassa #1
Södermalm. Sijoita itsesi Folkungagatanille, Götgatanilta noin 800m itään tai Stadsgårdenin eli Vikingterminaalin päästä noin 300m länteen. Käänny pohjoiseen ja bongaa grillin viereisen aukion perältä rappuset. Nouse niitä ylös ja harmittele, jos jalassa on huonot kengät. Ylös päästyäsi nosta katseesi. Kävele vielä vähän. Huokaise.
En tiedä teistä, joten laitan nyt vain sanoiksi sen, mitä itse ajattelen. Ajattelen, että ihminen on eläin. Eläimellä on perustarve tuntea olonsa turvalliseksi, mutta kun ravintoa, suojaa ja lepoa on tarpeeksi, se arvostaa myös leikkiä ja aistien kautta tavoitettavaa hyvää oloa. Form follows function on vanha design-mantra, joka on ehdottoman paikkansa pitävä: tuoli, jolla ei voi istua, on huono tuoli. Tuoli, jolla voi istua, on hyvä tuoli. Mutta sitten on vielä olemassa tuoleja, jotka ovat jollain tavalla lumoavia. Ne ovat parhaita tuoleja. Lumoavuus on yleensä jotain, joka ylittää pelkän käytännöllisyyden. Se on höpsöä, mutta juuri siksi ihmiselle tarpeellista.
Jo ihan pienenä tykkäsin Tukholman vanhasta kaupungista tosi paljon. Alue on pieni eli mutkaisuudestaan huolimatta jotenkin haltuun otettava, ja ahtaudessaan ja värityksessään jännä ja lämmin. Ei varmasti käytännöllinen ollenkaan, mutta jos kerran on saanut muuttokuorman perille asti ja lvis-asiat kuntoon, niin asukkaan arkipäivistä ei puutu lumoavaa höpsöyttä.
Sergelin torin ympärystää taas en koskaan ole ihan ottanut haltuun. En tunne siellä muuta kuin kolkkoa tuulta niskassa, vaikka kuinka olisi lämmin päivä ja paljon ihmisiä ympärillä. Jos haluan olla luonnonvoimien armoilla, haluan mennä rehellisesti meren rantaan, enkä olla välitilassa, Mälarenin rannassa, joka luulee olevansa Los Angeles.
Los Angeles taas ei ole kaupunki. Se on asfalttiameeba.
Nykyinen Tukholman City oli ennen suunnittelemattomasti rakentunut, ahdas ja epähygieeninen alue, jonka remontoiminen toimivaksi ja edustavaksi olisi maksanut paljon. Uudelleenjärjestelykin maksoi paljon, mutta todennäköisesti valinta oli sikses oikea. Olisi sen mahtipontisuuden ehkä voinut toteuttaa jotenkin toisin.
Maisemavinkki Tukholmassa #2
Vasastan. Lähesty kaupunginosaa etelästä, Sankt Eriksgatania pitkin ja katsele ympärillesi. Heti sillan ylitettyäsi laskeudu sen länsipuolelta rappusia junaradan varteen ja alita silta. Jatka itään Atlasmurenia pitkin ja käänny heti vasemmalle Vulcanusgatanille. Kuuntele. Jatka matkaasi eteenpäin, portaalin läpi S:t Eriksplanille. Kuuntele uudestaan. Toista tarvittaessa.
Kaupunki on paikka, jossa ihmiset kohtaavat toisensa, koska siitä on kaikille osapuolille hyötyä. Kaupunki pitää siis rakentaa ihmisiä varten, ei taloutta tai tilastoja varten, koska ilman ihmisiä ei ole taloutta eikä edes tilastoja. Kun on viihtyisää, ja ehkä vähän höpsöäkin, ihmiset tulevat. Ainakin jos laitetaan markkinointimielessä kiertämään huhu, että täältä voi löytyä aarteita / täällä kahvitellaan ja seremonialla on hassu nimi, fika.
Tykkään ruutukaavasta, koska se on tiivis ja selkeä. Tykkään Porista, koska kaupunkisuunnittelu on ainakin viimeisen suuren kaupunkipalon ja viimeisimmän suuren maailmanpalon välissä ollut tiivistä, selkeää ja resurssien salliessa kauneuteen tähtäävää. Tällä hetkellä kaupungin puisto- ja kulttuuritoimi tuottavat porilaisille valtavasti lumoavaa höpsöyttä joka lähtöön. En yhtään tiedä, olenko enemmän sitä mieltä, että hys, ei kerrota tästä kenellekään, ettei tule sitä hallitsematonta kultaryntäystä, joka saattaa pilata kaiken, vai sitä mieltä, että lisätään sopivasti oudon markkinoinnin kierroksia, jotta saadaan lisää mielenkiintoisia ihmisiä kaupunkiin.